Piharinteen puissa kurkistelee karhunpentuja ja verannalla vieraita ottaa vastaan voita kirnuava nainen. Mäen päällä on talo, jossa asuu moottorisahataidetta harrastava, entinen levyseppähitsaaja Oiva Yrttiaho perheineen.
Mies on veistellyt puusta lukemattomia erilaisia hahmoja viimeiset viisi vuotta. Töitä on mennyt puskaradion kautta myyntiinkin asti ja vuosijuhlapäivänään on moni ystävä saanut Yrttiahon käden töitä lahjakseen.
"Liikkeelle lähdin huumorilla, kokeilemalla ja huulenheitolla. Sanoin, että meneehän nämä tekeleet uunipuina, jollei niistä mitään kunnollista synny", mies heittää.
Mutta syntynyt on ja harrastus vienyt mennessään niin, että Yrttiaho vakuuttaa jatkavansa hommaa niin kauan kuin vain saha pysyy kädessä.
Näyttelyitä mies ei halua kuitenkaan järjestää, vaikka kokoelma on jo melkoinen. Töitä on nimittäin Haukiputaan kodin lisäksi tyttären, Sirpa Heikkilän luona Oulaisissa. Tytär on auttanut isäänsä myös hahmojen märkämaalauksessa.
"Olen tehnyt elämässäni niin paljon töitä, että nyt haluan olla karhu omalla alueellani ja tehdä töitä nauttien, ilman paineita."
Yrttiaho on joutunut kulkemaan työuransa aikana paljon. Hän kiersi useita vuosia muun muassa eri puolilla Norjaa öljynporauslauttoja rakentamassa. Vähitellen selkä ja niska alkoivat vaivata ja yöt menivät valvoessa, päivät työnteossa.
Eräänä päivänä hän käveli epähuomiossa putkitelineen alta ja löi päänsä, niin että "niskassa rusahteli ja jalat menivät alta." Vanhat vaivat ja tapaturma, murtuma niskassa johtivat työkyvyn menettämiseen ja sairaseläkkeelle. Energinen, aina paljon töitä tehnyt mies masentui. "Tässäkö tämä nyt oli", hän murehti tyhjyyden tunnettaan.
Sitten mies muisti, kuinka oli 1970-luvulla metsurina työskennellessään tehnyt moottorisahalla suuren hedelmäkulhon. "Niin hain puuta ja käynnistin sahan, kun en seiniäkään voinut jäädä katselemaan." Ja onneksi nykyisissä sahoissa on ketjujarrut. Ilman niitä olisi vahinko sattunut jo monta kertaa.
Vuosien myötä taidot ovat kehittyneet. Työstettäväksi kelpaa kaikenlainen puu. Eniten hän kuitenkin käyttää haapaa, kuusta ja mäntyä. Lehtikuusi ja koivu kun ovat aika lujaa muotoiltavaksi.
"Löytäessäni sopivan puun, katselen sitä ja jostain alkaa hahmottua kuva, joka olisi juuri sille puulle ominainen. Sitten vain alan etsiä sitä sahanterälläni."
Kullanhuuhtoja-mies on yksi Yrttiahon mielitöistä. Puun materiaali, lehtikuusi ja lähdöt olivat sellaiset, että olisi ollut väärin tehdä puusta mitään muuta, hän kertoo.
Mitä suurempi puu on, sitä enemmän se antaa mahdollisuuksia. Toisaalta suuri puu on myös haaste tekijälle. Parhaimman tyydytyksen Yrttiaho saa, kun työn tulee valmiiksi. Silloin näkee kättensä työn tuloksen.