Lapin yliopiston dosentti Jorma Hemmi on selvitellyt moottorikelkkailun merkitystä Pohjois-Pohjanmaalla. Tutkimuksen mukaan kahtiajako on aivan selvä. Koillismaalla Kuusamossa, Taivalkoskella ja Pudasjärvellä moottorikelkkailu on olennainen osa rahaa tuovaa matkailubisnestä, kun Oulun seudulla kelkkailu on yksityisten kansalaisten vapaa-ajan harrastusta.
Maakunnan kelkkailutulo oli vuosi sitten noin 50 miljoonaa euroa, josta kelkkailumatkailun osuus oli 30 miljoonaa euroa.
Matkailutulosta 96 prosenttia ohjaantui Koillismaalle. Hemmin mukaan kyse on Koillismaan kannalta merkittävästä summasta, sillä Koillismaan kunnat arvioivat alueen matkailutuloksi yhteensä 110 miljoonaa euroa.
Safariyrityksiä Pohjois-Pohjanmaalla on 14. Yritysten suurimmat investoinnit ovat reittien varsien taukotuvat. Monilla yrittäjillä on omia reittejä, joilta haetaan erilaisuutta.
Safariyritysten asiakkaista ulkomaalaisia on 42 prosenttia.
"Opaspalvelujen tärkeys korostuu ulkomaalaisten ohjauksessa. Suomalaiset vielä selviävät varsin itsenäisesti metsissä", Hemmi sanoo. Hän katsoo virallisten kelkkareittien olevan perusta yritystoiminnalle. Kuitenkaan reittien varressa yksin kelkkailuun pohjautuva palvelutuotanto ei takaa yritykselle elinvoimaa.
"Ei kahvilaa kannata pitää kahden viikon sesonkiajan takia."
Hemmin tutkimus perustuu talven 2002 tietoihin ja siinä selvitettiin Oulujokivarren ja Koillismaan moottorikelkkareittien vaikuttavuutta.
Hemmi teki tutkimuksen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen tilauksesta.
Suomessa kelkkoja on yli 100 000 kappaletta. Niistä yli 20 000 on Lapin läänissä ja runsaat 13 000 Pohjois-Pohjanmaalla.
Kolmanneksi eniten noin 7 000 kappaletta kelkkoja löytyy Pohjois-Savosta.
Pohjois-Pohjanmaalla kelkkoja on eniten oululaisilla, yli 2 700 kappaletta. Kuusamossa kelkkoja on runsaat 2 000, Pudasjärvellä liki tuhat ja Taivalkoskella noin 500. Pudasjärven ja Taivalkosken väliin mahtuvat Haukipudas, Kiiminki ja Kempele.
Harrastukseen rahaa
Dosentti Jorma Hemmi hahmotteli myös moottorikelkkailijan muotokuvaa. Harrastuksena kelkkailu ei ole nuorten puuhaa, vaan kelkkailija on pääasiassa 35-vuotias mies.
Hemmi arvioi, että kelkkailu on harrastuksena siksi kallis, että se edellyttää kohtuullista palkkatasoa työelämässä.
Vuotuiset kelkkailumenot käyttöomaisuus mukaan lukien ovat noin 4 200 euroa ja ilman kiinteitä kulujakin 1 500 euroa.
Naisten osuus kelkkailijoissa on vähäinen prosentin pari, kun esimerkiksi Kanadassa kelkkailijoista on naisia joka viides.
Kanadassa kelkkailua pidetään Hemmin mukaan perheharrastuksena. Pohjois-Pohjanmaalla kelkan sarvissa on pääasiassa mies ja naisen paikka on korkeintaan takatuhdolla.
Oulun, Rokuan ja Ylikiimingin seudulla kelkkailevat ovat pääosin kotoisin Oulusta ja lähikunnista. Muualta tulevia lomalaisia oli vain joka kymmenes.
Koillismaalla matkailijoita oli kelkkailijoista yhdeksän kymmenestä. Rukan ympäristössä pöristelleistä moni oli kaiken lisäksi ulkomaalainen, Hemmi sanoo.
Omalla kelkalla köröttelevä ajaa talvessa keskimäärin 2 200 kilometriä, kun matkailijan ajot pysähtyvät 200 kilometriin.
Hemmi pani merkille, että Syötteellä kelkkailevista varsin moni oli kotoisin Oulusta. Rukalla oululaisten lisäksi ahkeria kelkkailijoita olivat pääkaupunkiseudun asukkaat. Kuusamolaisten ajot keskittyivät Kuusamon ja Rukan väliselle reitille.
Vilkkaus yliarvioitu
Dosentti Jorma Hemmin mielestä kelkkareittien käytön vilkkaus on harrastajien keskuudessa yliarvioitu. Vilkkaimpia aikoja ovat maaliskuun lopun viikonloput, mutta muutoin maastossa saa päristellä omassa rauhassa pitkiä matkoja.
Esimerkiksi Oulun läheisillä reiteillä tutkimusaikana joulu-helmikuussa päivittäin liikkui kymmenestä 24 kelkkaan vuorokaudessa.
Vilkkainta oli Rukan ympärysreitillä maaliskuussa, jolloin liikenteessä oli 170 kelkkaa vuorokaudessa. Ruka-Kuusamo välillä kelkkoja tavattiin 88 päivässä. Syötteen ympärysreitillä maaliskuussa laskettiin 95 kelkkaa päivässä.
Hemmin mielestä kelkkailureittejä kuitenkin tarvitaan maakunnassa vähintäänkin tuhat kilometriä.
Uusin tarve on Oulun eteläisillä alueilla, jonne kaivataan reitistöä sadan kilometrin verran. Oulujokivarren reittien tarve on 400 kilometriä ja Koillismaan 500 kilometriä. Oulujokivarressa ja Koillismaalla kilometrit jo liki löytyvät.
Maakunnan kelkkailijoiden kannalta tärkeintä olisi saada kuntoon Ylikiimingin ja Syötteen välinen reitti.
Ympäristökeskuksen johtaja Mauno Rönkkömäki sanoo, että reitin lupakäsittely on vielä kesken ja se on estänyt Koillismaan reitin avaamisen.
Sen sijaan Oulun ja Rokuan silmukka on jo täysin laillinen hyvä reitti.
Kelkkailun ympäristövaatimukset ovat muuttumassa. Vuonna 2006 tulee uusi Euroopan unionin direktiivi, jolla pureudutaan nykyisten kaksitahtikelkkojen päästöihin. Pienkonedirektiivi pakottaa kelkkavalmistajat tekemään nelitahtikoneita.
Hemmin mielestä ympäristövaikutusten kannalta kelkkailun keskittäminen virallisille maastoreiteille on tärkeää. "Villi kelkkailu on reittien myötä vähentynyt."
Mitä vaikuttavat ympäristöministeriön suunnitelmat moottorikelkkamaksun ottamisesta käyttöön yleisten moottorikelkkareittien rahoittamiseksi? Hemmi kaipaa maksujen sijaan toistaiseksi vielä pohdiskelua kelkkailun merkityksestä ja vaikuttavuudesta.