Raimo Suurosen Mooses-näytelmät ovat suosittuja varsinkin harrastajateatterissa. Suuronen kirjoittaa monipolvisia juonirakennelmia. Tekstit ovat repliikeiltään napakoita, asioita eteenpäin vieviä. Hauskat tilanteet seuraavat vikkelästi toisiaan.
Kun teksteissä käsiteltävät asiat, ovat vielä ajankohtaisia ja perustuvat sopivasti ihmisten ennakkoluuloihin niin näytelmien suosiota ei kannattane ihmetellä.
Vähättelemättä määritelmää puskateatteri Suurosen tekstit ovat tämän lajin aatelia. Sille ei mahda mitään, että toisia Suurosen tekstit naurattavat toisia ei.
Ohjaaja Elsa Ruokangas oli muokannut Mooses ja mahvian miehet -näytelmän Taivalkosken Teatterin sisänäyttämölle sopivaksi.
Monia kohtauksia oli ilmeisesti poistettu ja lyhennetty, koska näytelmä väliaikoineen kesti sopivasti puolitoista tuntia. Silti kohtauksia ja tapahtumapaikkoja riitti liiankin kanssa, mutta nopeilla ja kätevillä siirtymillä edettiin räväkästi.
Näyttelijäkuntansa ohjaaja oli saanut heittäytymään rooleihinsa elävästi ja huolitellusti. Turhaa yleisönkosiskelua pyrittiin välttämään.
Aarno Tauriainen Mooseksena veti pääroolinsa ansiokkaasti. Hänessä oli aimo annos peräkylän mökin isännän jääräpäisyyttä ja oveluutta. Anne Polojärvi Almana säesti Moosestaan eloisasti. Hyvä pääpari.
Mustalaispariskunta T. Jakkila Parkkinen ja Outi Vähäkuoppus hersytti esiintymisellään yleisöltä jatkuvat naurut, samoin rovastia esittänyt Heino Ronkainen.
Herkulliset roolit tekivät myös Viinasten koti kylään saapunut elokuvaporukka ohjaajansa Seppo Raatikaisen johdolla.
Mutta muut kotikylän veijarit jäivätkin vaisummiksi. Siihen oli syynä lähinnä roolimiehityksen hankaluus, ei ollut sopivia näyttelijöitä tarvittaviin rooleihin.