Montrealin ilmastokokouksen tärkein asia oli, miten ilmastonmuutoksen torjunnassa edetään vuoden 2012 jälkeen. Kokous päätyi etenemään kahdella polulla. Päätös kaikki maat kattavien jatkokeskustelujen aloittamisesta vastaa elinkeinoelämän tavoitteita. Sen sijaan päätös Kioton pöytäkirjan jatkoneuvotteluista jättää Yhdysvallat ja kehitysmaat edelleen päästötavoitteiden ulkopuolelle. Montrealin kokouksessa ilmastopuitesopimuksen osapuolet päättivät käynnistää jatkokeskustelut keinoista, joilla ilmastonmuutokseen haasteeseen vastataan tulevaisuudessa. Näissä keskusteluissa ovat mukana kaikki maailman maat, myös Yhdysvallat ja kehitysmaat. Elinkeinoelämä pitää päätöstä kaikki maat kattavien keskustelujen aloittamisesta erittäin tärkeänä.
Vain laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa eri maat etenevät kutakuinkin samalla tavalla ja samanaikaisesti, on mahdollista saada aikaan todellista päästöjen vähenemistä. Myönteistä päätöksessä on myös, että se nostaa teknologian kehittämisen ja käyttöönoton sille kuuluvaan asemaan.
Sen sijaan Kioton pöytäkirjaan liittyvä päätös jatkotavoitteiden valmistelemisesta yksinomaan teollistuneille maille jatkaa ja vahvistaa Kioton pöytäkirjan perusongelmaa: Yhdysvallat ei ole siinä mukana eikä se sisällä tavoitteita kehittyville kehitysmaille, kuten Kiinalle ja Intialle.
Jatkossa on välttämätöntä saada nämä kaksi etenemistietä yhdistymään. Muutoin riskinä on, että investoinnit Kioton pöytäkirjassa mukana olevissa maissa hidastuvat ja päästöjä aiheuttava toiminta laajenee Kioto-maiden ulkopuolella. Tästä ei hyödy ympäristö eikä talous.