Ikivihreät kukat, varvut, heinät, sammalet, sienet, jäkälät sekä kitukasvuiset puut ja pensaat hallitsevat arktista kasvillisuutta. Niillä on omat keinonsa sopeutua talven kylmyyteen ja kesän lyhyyteen.
Monet tundran kasveista ovat ikivihreitä varpuja. Ne hyödyntävät auringon valoa lumivaipan alla, jossa ne aloittavat yhteyttämisen ja energiavarojen keräämisen jo varhain keväällä. Niiden ei myöskään tarvitse joka kevät kasvattaa uusia lehtiä silmuista saakka. "Myös jotkut ruohokasvit talvehtivat lehdet vihreinä ja aloittavat kasvun niiden turvin", kertoo professori Satu Huttunen Oulun yliopiston biologian laitokselta.
Matalat kasvit ovat suojassa tuulilta ja myrskyiltä. Monet muodostavat tiiviitä mättäitä, jotka keräävät lämpöä. Ne peittyvät usein kokonaan lumeen, joka tasaa lämpötilan äärivaihteluita ja eristää hyvin pakkasta. Lumen alle muodostuu keväällä kosteita ja tasalämpöisiä taskuja, kuin pieniä kasvihuoneita. Monet pohjoisen kasvit luokitellaankin sen mukaan, kasvavatko ne lumenviipymien alueella vai tuulen pieksämillä paikoilla.
"Mättäässä voi olla myös monenlaisia lehtiä. Niiden ja karvojen suoja-aineet voivat kevätkylmillä suojata kasvia liialta ultraviolettisäteilyltä ja päästää läpi vain yhteyttämiselle tärkeitä aineita. Jopa 70 prosenttia kevään säteilystä voi heijastua takaisin ilmakehään kasveista."
Monet ulkoisetkin ominaisuudet auttavat kasveja selviytymään: tumma varsi kerää lämpösäteilyä, paksu päällysketto ja karvaisuus suojaavat kylmältä. Lapinvuokko ja tunturiunikko osaavat suunnata lehtensäkin kohti valoa.