Kaleva julkaisi tällä viikolla uutisen, joka koski Oulua kuohuttavista seksuaalirikoksista annettua ensimmäistä tuomiota. Tuomioistuin julkaisi tuomiosta julkisen selosteen.
Tärkeä peruste uutisen joidenkin muiden yksityiskohtien julkaisemiselle oli niiden poikkeuksellisuus.
Tuomion saanut, teon kiistänyt ja tuomiosta hovioikeuteen valittava tadzhikistanilaismies oli alle kymmenvuotiaan ulkomaalaistaustaisen tytön hengellinen kasvattaja. Tekopaikka oli Kalevan eri lähteistä saamien tietojen mukaan Oulun moskeija.
On kunnioitettavaa, ettei tapausta lakaistu maton alle ja että se tuotiin Suomen viranomaisten tutkittavaksi.
Suomen islamilaisen neuvoston jäsen Pia Jardi korosti Kalevassa seksuaalirikosten esille ottamista. On rohkaisevaa, että tällainen esitys tuli islamilaisen yhteisön sisältä.
Viranomaisten puoleen kääntyminen seksuaalirikoksissa ei ole helppoa kantasuomalaisille uhreille. Voi vain kuvitella, kuinka paljon vaikeampaa se on tänne ulkomailta tulleille. Vaikeusaste vain kasvaa mitä tiiviimmästä yhteisöstä on kysymys.
Tapauksen esille nosto kertoo luottamuksesta suomalaista oikeusvaltiota kohtaan. On erittäin tärkeää, että Suomeen muualta tulleet kokevat, että heitä kohdellaan kuin kaikkia muitakin. Suomessa noudatetaan Suomen lakeja, jotka eivät hyväksy myöskään esimerkiksi kunniamurhia tai sukupuolielinten silpomista.
Toivottavasti tämä tapaus rohkaisee Suomessa kaikkia, myös kantasuomalaisia uhreja, tuomaan kokemansa seksuaalirikokset viranomaisten tutkittaviksi, olipa kysymys kenen tahansa tekemästä tai missä tahansa yhteisössä tehdystä rikoksesta.
Vain näin tekemällä rikoksen tehneet saadaan edesvastuuseen. Vaikenemisen kulttuurista pitää päästä näissäkin asioissa eroon. Vaietut seksuaalirikokset palaavat monesti vainoamaan uhria myöhemmin. Ilmoittamalla tapauksista viranomaisille on toivoa, että uhrit pääsevät uudelleen kiinni hyvään elämään ja että seksuaalirikokset vähenevät.
Tuomittu vastasi kyseisen tytön uskonnollisesta opetuksesta eli hän oli aivan erityisessä luottamusasemassa. Tällaisessa asemassa olevalta pitää edellyttää nuhteetonta käytöstä. Luottamustehtävä laskee rikoksen tekevän yksityisyyden suojaa.
Luottamusasemaansa väärin käyttäneitä on viime aikoina paljastunut roomalaiskatolisen kirkon piiristä. Heissä on niitä, jotka ovat joko syyllistyneet itse seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sitten peitelleet sitä.
Islamilaisen neuvoston jäsenen Pia Jardin ehdotus uskonnollisessa kasvatustyössä käytettävien vapaaehtoisten taustojen tarkistuksesta on kannatettava. Lasten kanssa tekemisissä olevien taustoja tarkistetaan muuallakin, miksei myös uskonnollisissa yhteisöissä.
Ongelmien rehellinen käsittely ja avoimuus vähentävät ympäröivän yhteiskunnan yhteisöä kohtaan tuntemia epäluuloja. Tällaisia tuntemuksia on muslimien ohella muitakin uskonnollisia yhteisöjä kohtaan.
Meidän kantasuomalaisten ei pidä leimata kaikkia muslimeja seksuaalirikollisiksi. Seksuaalirikoksiin syyllistyvien suuri enemmistö on kantasuomalaisia, vaikka muualta tulleiden osuus onkin heidän määräänsä suurempi. Riemun repimiseen ei ole aihetta kenelläkään. Oikea tunne on suru.
Tiedon saanti seksuaalirikosoikeudenkäynneistä on ymmärrettävästi suppeaa. Näin pitääkin olla uhrin ja hänen läheistensä suojelemiseksi. Uhrin suojelua korostetaan myös journalistin ohjeissa.
Kaleva harkitsi kaikkea julkaisemaansa tästä näkökulmasta. Koimme myös, että menettelemällä näin teimme oikeutta uhrille ja hänen läheisilleen.
Arvioimme tapauksen yksityiskohdat yhteiskunnallisesti niin merkittäviksi, että meillä oli velvollisuus kertoa niistä. Jos olisimme vaienneet tapauksen joistakin yksityiskohdista, emme olisi hoitaneet tiedotusvälineen yhteiskunnallista tehtävää.
Eniten olen miettinyt tyttöä ja hänen läheisiään, jotka päättivät olla vaikenematta. He osoittivat ihailtavaa siviilirohkeutta ja näyttivät esimerkkiä muille seksuaalirikosten uhreiksi joutuneille ja joutuville.