Lämmin kaatosade huuhtoo maalaistalon lähes kolmesataa vuotta vanhaa seinää Kiviniemessä vajaan kymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta. Monosen suvulla satoja vuosia ollut talo on siirtynyt uuden suvun haltuun.
Sisälle pirtin pöydän ääreen ovat kokoontuneet talon vanha omistaja Kaisu Mononen sisarustensa Päivi Leppämäen ja veljensä Simo Monosen kanssa sekä uudet omistajat Seija Matilainen ja Paavo Vesala.
Kolmekymppiset Matilainen ja Vesala ostivat talon vakaan harkinnan jälkeen tietäen, mihin ryhtyvät. "Vanhan talon ostaminen on elämäntapa- ja arvokysymys", myöntää nuori pari.
Matilainen on kasvanut tien toisella puolella, Monoset ovat tuttuja jo lapsuudesta.
"Kun kerroin tutuille, että talon osti kiviniemeläinen, kaikki olivat innoissaan", kehaisee Kaisu Mononen.
Talo ei toistaiseksi ole suojelukohde. Perusteeksi Mononen arvelee, ettei pihapiiriä ole jäljellä ja että hirsitalon jatkoksi on rakennettu pääty laudoista.
Suunnitelmissa on korjata taloa entiselleen, osittain museoviraston avustuksella. "Emme lähde tekemään uutta. Talo saa elää omaa elämäänsä", kertoo isäntäpari.
"Mitään hirveän kriittistä korjattavaa ei ole", sanoo Vesala. Talon kunto on ammattilaisen arvioima, ja museoviraston väkikin on jo käynyt paikalla.
Suihku piharakennukseen
Remontoitavaa riittää silti. Nuori pari aikoo purkaa sisälle rakennetun kylpyhuoneen ja rakentaa erillisen piharakennuksen kosteille tiloille.
"Joku tuttava päivitteli, että kai te teette sinne katetun käytävän", naurahtaa Matilainen. Se ei ole tarkoitus.
"Onhan tällaisessa talossa eläminen tietenkin jollain tavoin vaivalloisempaa, mutta se on valinta", Matilainen huomauttaa realistisesti.
"Usein yhdistetään vanhassa talossa asuminen suureelliseen romantiikkaan, mutta arkea se on, iloineen ja suruineen."
Nuorten omistajien puheesta kuultaa lämpö uutta kotia kohtaan, se on melkein kuin perheenjäsen. He asuvat nytkin vanhassa talossa, uusi ei ollut edes vaihtoehto.
Kaisu Mononen on asustanut lapsuudenkotiaan yksin vuodesta 1978, jolloin äiti kuoli. Viime aikoina talonpito on alkanut käydä raskaaksi 71-vuotiaalle. Seija Matilainen kuuli äidiltään talon olevan myynnissä ja soitti Monoselle siltä istumalta.
Monosen talon kalusteet ovat kertyneet vuosisatojen varrella. Talossa on toiminut Kiviniemen ensimmäinen koulukin. Monet kaapit on maalannut Monosten Aino-äiti, joka oli yhteislyseossa kuvaamataidon opettajana, ja opiskeli aikanaan Ateneumissa.
"Olenkin unohtanut kertoa, että täällä kummittelee", hihkaisee Mononen uusille omistajille. Tänäkin aamuna soi ovikello aamuyöllä kolmesti. Niin tapahtuu usein kello kahden ja kuuden välillä.
"Tosin sähköasiantuntija sanoi, että se johtuu maadoitusjännitteestä ja sen saa korjattua", hän lohduttaa ja kertoo, ettei sen jälkeen ole soittoa säikkynyt. Tosin kerran näkyi pihassa siihen aikaan vaalea hahmokin, eikä jalanjälkiä löytynyt lumesta.
Matilainen ja Vesala eivät hätkähdä. Olkoon kummitus tai sähköhäiriö, talo on ostettu kaikkineen.
Osa vanhoista kalusteista jää uusille isännille.
"Ainakin tuo. Se on kuulemma talon onni", Kaisu Mononen osoittaa heleänvihreää pirtinpöytää penkkeineen.
Hän sisaruksineen jutustelee talonpidosta ja suunnitelmista uusien omistajien kanssa. Yhdessä pohditaan leivinuunin paloturvallisuutta. Matilaisen lapsuudenmuistot lomittuvat Monosten muistelmiin.
Haikeutta on Kaisu Monosen äänestä vaikea löytää, niin onnellinen hän on uusista omistajista, joiden tietää pitävän kotitalostaan hyvää huolta.
"Kun ajattelee, että tämä talo on elänyt kohta kolmesataa vuotta, niin se voi elää vielä toiset kolmesataa, jos sitä pidetään hyvänä", Seija Matilainen sanoo.