pekka.mikkola@kaleva.fi
Arkkipiispa Jukka Paarma ennakoi Kalevassa vuosi sitten, että islamin jyrkemmät muodot saavat jalansijaa myös Suomessa. "Olisi hyvin epätodennäköistä, ettei se millään tavalla koskettaisi myös Suomea, kun muslimien lukumäärä meillä ilmeisesti jatkuvasti kasvaa", arkkipiispa ennakoi.
Paarman arvio palautui mieleen, kun uutiset kertoivat Tanskassa paljastuneesta "militanttien muslimien" terrorisuunnitelmasta. Luojan ja ehkä Allahinkin kiitos, kiihkomielisin islamilaisuus ei edelleenkään näytä Suomessa saaneen jalansijaa.
Suomi ei ole sotkeutunut Irakin sotaan, ja niin sanottu kotoutuskin näyttää meillä onnistuneen kohtalaisen hyvin. Riskiryhmää, nuoria maahanmuuttajamiehiä, ei ainakaan laajasti ole vallannut näköalattomuus. Nuorten miesten heikko tulevaisuudenuskohan oli meillä aikanaan syynä kotoperäiseenkin väkivalta-aaltoon: häjyjen riehuntaan Etelä-Pohjanmaalla.
Paarman arvio ja Tanskan tapaukset joka tapauksessa korostavat sitä, että ongelmien syntyä kannattaa torjua ennakolta.
Yhtä ja toista on tehtykin. Viimeksi Suomen uskontokuntien suhteita hoidettiin elokuussa seminaarissa, johon osallistui myös presidentti Tarja Halonen. Hän on aiemminkin ollut mukana edistämässä Suomen uskontoryhmien vuoropuhelua.
Halonen peräsi tilaisuudessa asiallisen tiedon levittämistä uskonnollisista ryhmistä. Tässä hän kohdisti sanansa etenkin kouluihin.
Presidentti oli ehkä muutamaa päivää aiemmin lukenut Helsingin Sanomista yliopistonlehtori Jyri Komulaisen kirjoituksen, jossa tämä peräsi kouluihin lisää uskontojen opetusta. Komulaisen mukaan tämä auttaisi kunnioittamaan myös toisin ajattelevia.
Komulaisen teksti jätti lukijalle "näinhän se ilman muuta on" -tunteen. Se kuitenkin romahti kerralla, kun kirjoitukseen vastasi toinen yliopistonlehtori, tunnettu islamin tutkija Sylvia Akar.
Akar vaati tiukasti, että uskonnon opetus on lopetettava kouluissa kokonaan, koska etenkin vähemmistöuskontojen kohdalla tilanne on "katastrofaalinen". Kouluista kuulee hänen mukaansa esimerkiksi jatkuvasti, että hiuksiaan peittämättömät tytöt saavat kuulla islamin tunnilla olevansa huonoja muslimeja.
Yhdessä koulussa taas muslimipojat olivat marssineet luokasta ulos, koska islamin opettajana ollut arabinainen ei ollut peittänyt hiuksiaan. Akarin mukaan myös kaikenlainen itsekriittisyys on suljettu islamin opetuksesta ulos. Tämä ei tutkijan mukaan istu suomalaiseen koulujärjestelmään.
Akarin vaatimus on, että kouluissa ei vastedes opetettaisi uskontoa vaan uskontotietoa. Siinä annettaisiin ei-tunnustuksellista tietoa maailman tärkeimmistä uskonnoista.
Paineet Akarin ehdotuksen suuntaan kasvavat sitä mukaa, kun Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi. Ehdotuksen toteutus poistaisi myös sen ongelman, että yleissivistävän koulutuksen alla voitaisiin levittää yhteiskunnan vallitsevista arvoista poikkeavaa opetusta. Toisenlaisten arvojen saarekkeistahan ei Länsi-Euroopassa ole juuri hyviä kokemuksia, mistä Tanskan viime päivien tapahtumatkin kertovat.
Ehdotuksen huono puoli on se, että pesuveden mukana menisi varmasti osa maan historian ja kristillisen kulttuuriperinnön tuntemuksesta. Enemmistö joutuisi ratkaisussa perääntymään vähemmistön takia, mikä sekin helposti kylvää katkeruuden siemeniä.