Oulussa on viikonpäivät paistateltu uuden koulutilaratkaisun loisteessa.
Rakentamalla aivan uusi Kastellin monitoimikoulu Sairaalarinteelle Oulun yliopistollisen sairaalan eteläpuolelle päästään eroon vuosia vaivanneesta kiusallisesta kysymyksestä, mitä tehdä Karjasillan, Kastellin ja Kaukovainion vanhoille koulukiinteistöille.
Enää ei tarvitse pelata koululaisilla shakkia siitä, mihin rakennukseen minkäkin ikäinen oppilas siirretään.
Monitoimikoulu on oiva ratkaisu. Oikea shakkimatti!
Uutta luovaa ratkaisua ei ole juuri arvosteltu tai arvioitu. Viime maanantain tiedotustilaisuudessa ainoastaan kohderyhmään kuuluva koululainen uskalsi kysyä ratkaisun mielekkyyden perään. Lukiolaisjohtaja pelkäsi yksilön hukkuvan massaan 1 540 oppilaan suurkoulussa.
Kalevan "Lukijan sivulla" on näkynyt pari suurkoulun kyseenalaistavaa kirjoitusta. Siinäpä se sitten on.
Vs. opetustoimenjohtaja Pertti Parpala mainitsi esimerkkinä oivallisesta suurkoulusta yli 4 000 oppilaan Eurooppa-koulun Luxemburgissa. Kaikki kuulemma toimi mallikkaasti, kun Parpala kävi koulussa.
Aivan äkkiä en rohkenisi käyttää kyseistä koulua vertailukohteena Ouluun. Oppilaiden taustat ja ongelmat mahtavat olla hieman erilaiset.
Opetustoimelta odottaisi monitoimikoulua koskien myös opetuksellisten näkymien arviointia. Mitkä ovat suuren koulun edut lapsen kannalta? Löytyykö yhtään asiaa, jossa oppilaan asema on huonompi kuin nykyisessä hajautetussa koulumallissa? Missä asioissa kaikki olisi paremmin?
Poliitikkojen pitää perätä vastauksia näihin kysymyksiin. Päättäjien tehtävä on panna puntariin edut ja haitat, raha ja opetus, rakennus ja ihminen.
Tähän mennessä arviointia on tehty rahan ja rakennusten ehdoilla. Missä luuraa se opetusviraston uusi tai vanha päällikkötason ajattelija, jonka vastuulla on kasvatuksellinen arviointi? Vai eikö sellaista virkaa ole olemassakaan?
Viime maanantaina opettajat olivat luonnollisesti huolissaan omasta työsuhteestaan ja opetusmahdollisuuksista uusissa tiloissa.
Päättäjiä ja opetusvirastoa evästettiin jakamaan valmiiksi opettajien virat ja paikat, ettei kenenkään aikuisen tarvitsisi elää epätietoisuudessa. Ratkaisua kiiteltiin siitä, että kerrankin Ouluun suunnitellaan ihan uusi nykyaikainen lukio.
Itse en ole opetusalan ammattilainen. Olen kuitenkin onnistunut ohjaamaan kaksi lasta 12 vuoden kouluputken läpi lähes kunnialla. Itsekin olen käynyt kouluja kotitarpeiksi.
Sen tiedän, että päiväkotilapsi ja alakoululainen pelkäävät isompia. 13-15-vuotiaat pojat ja tytöt kiroilevat, räkivät ja tupakoivat pelottavasti ringissä, nauravat ja huutavat.
Suuressa lukiossa kaikki opettajat eivät tunne oppilaitaan nimeltä eivätkä oppilaat opettajia. Kuka huomaa oppilaan kouluongelmat ajoissa?
Erityiskoulujen oppilaita katsottiin ennen pitkin nokkavartta. En usko, että asenteet olisivat tuosta muuttuneet miksikään. Leimakirves käy.
Suuren koulun vilinässä pienempi voi jäädä jalkoihin. Voi saada vaikka aivotärähdyksen.
Jos kaikista kysymyksistä huolimatta monitoimikoulu on oppilaan henkisen tasapainon ja oppimisen kannalta paras ratkaisu, rakennetaan sellainen Sairaalarinteelle.
kari.sankala@kaleva.fi