Kalevan mukaan Oulun kaupunkiin esitetään rakennettavaksi kaksi uutta tekojääkenttää. Asiaa on pohtinut kaupungin sivistys- ja kulttuurilautakunnan asettama työryhmä.
Uutinen on iloinen jääurheilun harrastajille, voitaisiinko vastaavanlaiset työryhmät ja ohjelmat laatia myös muille lajeille?
Salibandyssä ainakin Pohjois-Oulussa salivuorot ovat kortilla, paikalliset seurat ovat vuosia etsineet lisätiloja. Suurista käyttäjistä muun muassa voimistelijat ovat näillä samoilla vuoroilla jakajina, samoin jalkapalloilijat.
Salivuorojen vuosittainen jako on aikamoista taidetta, kuten liikuntaviraston sisätiloista vastaava Matti Rautio totesi joku viikko sitten lehtihaastattelussa.
Jalkapallon osalta talviharjoittelutilanne on erittäin lievästi sanottuna äärimmäisen vaikea. Ainoaan Heinäpään halliin tälle talvea haki liki 2 300 pelaajaa eri seuroista pelkästään ikäluokista 10–17.
Osa alle 10-vuotiaista sai vuoroja Ouluhallissa, kun aikuisurheilun puolella alasarjojen (alempi kuin Kakkonen) lajiharjoittelu talvisin on käytännössä mahdotonta.
Myös kesäisin on haastetta, kun pelivuoroja pyritään järjestämään omille harjoitusvuoroille, jottei ottelu menisi toisen joukkueen harjoitusvuorolle. Kaikkiaan pelkästään lisenssifutareita on kaupungissamme noin 4 500 lajin harrastajamäärän kaksinkertaistuessa kymmenessä vuodessa.
Raatin stadionin remontin aikaan yleisurheilijamme kulkivat Kempeleen kauniilla urheilukentällä kaupungissamme ollessa vain yhden lajivaatimukset täyttävän kenttäalueen.
Tulevaan Ouluhallin remonttiin on lehtitietojen mukaan menossa 20 miljoonaa euroa, mutta senkään jälkeen kaupungissamme ei ole talvisin sadan metrin juoksurataa, jonka lajin yksi huippulupauksista asuu ja harjoittelee Oulussa.
Juniori- ja osin aikuispesäpallon osaltakin oululaiset hakevat lisävuoroja muun muassa Raahen sisäliikuntahallista.
Julkinen raha liikuntapaikkarakentamisessa on Suomessa ollut aina suuressa roolissa. Yksityisessä rakentamisessa on taloudelliset riskinsä, jotka huonoimmillaan kaatuvat jälleen veronmaksajille.
Voisiko Suomen tie olla kuten Ruotsissa, missä yhteiskunnan varoin rakennettuja olosuhteita on sittemmin luovutettu seuroille? Näin on saatu seuraväkeen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitoutumista käyttäjiltä paikkojen kunnossapitoon. Käyttökuluista vastaisi seuraväki, joka taas tuo säästöä kuntatalouteen. Yhteisöllisyyttä?
Edesmennyt mäkihyppyvalmentajamme Matti Pulli listasi aikanaan lajin menestysedellytykset: valmennus, olosuhteet ja rekrytointi. Kun kaksi ensimmäistä on kunnossa, kolmas tulee sivussa.
Voitaisiinko kaupungissamme laatia tarvesuunnitelma koskien kaikkia harrastuksia laidasta lukien; paljonko on harrastajia, kilpailijoita, mikä on taso ja tavoitteet, mitkä käytössä olevat olosuhteet?
Voisiko tällaisen työryhmän loppupäätelmä olla päättäjillekin helppo työkalu tuleviin verorahoilla rakennettaviin liikuntapaikkakohteisiin?
Veli-Matti Hölttä
junioripäällikkö
Haukiputaan Pallo ry.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.