Arvio Suomesta maailman kilpailukykyisimpänä maana lämmittää mieltä mutta ei saa johtaa huolettomuuteen.
Maailman talousfoorumin WEF:n tuore listaus maailman kilpailukykyisimmistä maista hämmentää suomalaisia. Suomi on listan ykkösenä nyt jo kolmantena vuonna peräkkäin. Yllättävältä sijoitus vaikuttaa siksi, että Suomen talouden tulevaisuutta on viime kuukausina maalattu synkin värein. Päällimmäisiä ovat olleet puheet talouskasvun hidastumisesta, tuotannon karkaamisesta ulkomaille ja väestön ikääntymisestä.
Maailman talousfoorumin selvityksen perusteella Suomen tilanne ei näytä lainkaan pahalta. Sama koskee Pohjoismaita kokonaisuudessaan: kaikki viisi pohjoismaata ovat WEF:n yli sadan maan listalla kymmenen parhaan joukossa. Parjattu, muun muassa vanhanaikaiseksi mainittu pohjoismainen yhteiskuntamalli näyttääkin olevan myös talouselämän kannalta vahvempi tekijä kuin viime aikojen arvioista olisi voinut päätellä.
Suomen kohdalta kannattaa vielä huomata, että nousumme WEF:n kilpailukykyarviossa on ollut vaikuttava. Vielä vuonna 1997 Suomi oli WEF:n luokittelussa vasta 19. sijalla.
WEF:n kilpailukykyarvion julkistamisen yhteydessä Suomea kiitettiin muun muassa erinomaisesta talouspolitiikasta, lakeja kunnioittavasta liiketoimintaympäristöstä, uuden tekniikan käyttöönotosta ja innovatiivisuudesta. Moitteita raportti antoi tutuista asioista, muun muassa kilpailukykyä haittaavasta korkeasta verotuksesta ja työmarkkinoiden jäykkyydestä.
Sveitsissä päämajaansa pitävän järjestön antamaa kuvaa on moitittu turhan ruusuiseksi, ja Elinkeinoelämän keskusjärjestö EK kiirehti perjantaina todistelemaan hieman mauttomasti omilla tilastoillaan toisenlaista totuutta. Siihenkin on viitattu, että WEF:n arvioiden takana ovat suomalaiset yritysjohtajat ja talouspäättäjät, eivät ulkomaalaiset arvioitsijat, joiden näkemykset voisivat olla toisenlaiset.
Tällä saattaa olla vaikutusta, mutta on silti uskaliasta väittää, että tutkimus vääristelee. WEF:n mittari tuottaa tällaisen tuloksen. On jopa luultavaa, että kotimaiset lähteet tekevät arvionsa tosiasioiden perusteella, kun taas ulkomaisissa arvioissa painottuisivat enemmän puhtaat mielikuvat.
WEF:n arvioon on syytä suhtautua terveen kriittisesti, vaikka sen aineisto onkin pyritty kokoamaan olennaisimmat talouden muuttajat ja kilpailukyvyn perustekijät huomioon ottaen. Se on vain yksi tutkimus muiden joukossa. Toinen maiden kilpailukykyä luotaava mittaus, toukokuussa julkaistu IMD-indeksi, antaa esimerkiksi Suomen kilpailukyvystä jonkin verran erilaisen arvion.
Niin ikään Sveitsissä toimivan liikkeenjohtoinstituutin IMD:n mukaan Suomi on tällä hetkellä kilpailukyvyltään kahdeksanneksi paras maa maailmassa. Listan selvä ykkönen on Yhdysvallat. Vaikka Suomen sijoitus on hyvä, peruskuvassa on jo selvä ero. Vielä vuosi sitten Suomi oli saman vertailun kolmonen. Erona indekseillä on se, että WEF perustuu enemmän haastatteluihin, IMD taas tilastoanalyysiin.
Olennainen asia kilpailukykymittauksia luettaessa on se, kertovatko ne vain nykytilanteesta vai ennakoivatko ne myös tulevaisuutta. Kummassakin on kyse pitkälle ensin mainitusta. Pari vuotta sitten Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa tehdyn selvityksen mukaan molempien mittarien kyky ennustaa talouskasvua ollut suorastaan olematon. Hyvistä sijoituksista kannattaa iloita, mutta työtä ja vaikeitakin ratkaisuja kilpailukyvyn turvaamiseksi on silti edessä.