Säveltäjä, muusikko Henrik Otto Donner, 66, on suomalaisen kevyen musiikin dinosaurus. Vuosikymmenet sekä estradeilla että alan järjestöissä vaikuttanut monitoimimies on elämänsä vedossa. Hän itsekin ihmettelee, miten on jaksanut ja ehtinyt tehdä kaikkea.
"Mun näkökulmastani siihen sisältyy pientä kansallista hybristä. Toki meillä jotkut bändit, varsinkin hevipuolella, ovat saaneet menestystä ulkomailla, mutta jättiläpimurtoa ei ole vielä tapahtunut", Donner pohtii kevyen musiikin tilaa. "Sitten kun HIMistä, joka kuuluu mun suosikkeihin, tulee maailmanartisti, joka kiertää pelkästään stadioneilla, voidaan puhua todellisesta menestyksestä ja läpilyönnistä."
Donner täsmentää, että alalla on tehty huomattavaa koulutustyötä. Taidot ja osaaminen ovat aivan eri luokkaa kuin 1960-luvun alussa.
"Se on määrätietoisen koulutuksen tulosta. Itse olen peräänkuuluttanut oheistaitojen riittävää välittämistä. Tämä koskee sekä vakavia että kevyitä muusikoita. Nykymaailmassa on niin kova kilpailu, että jos ei osaa huolehtia omista asioistaan - itsensä managerointi, sopimusjuridiikka, tekijänoikeudet sekä jonkin verran uutta musiikkiteknologiaakin - niin vaikeaksi tulee pärjääminen."
"Eikä voida ajatella, että kansakunta taloudellisesti pystyisi kantamaan hirveän suurta joukkoa ykkösrivin muusikkoja niin, että niillä olisi kapsäkin kantajat ja kitaranvirittäjät omasta takaa."
Jazz menestyy
"Varsinainen menestyshän suomalaisella jazzilla on ulkomailla. Suomalaiset muusikot käyvät ulkomaisilla jazzfestivaaleilla ja pärjäävät hyvin. Suomalainen jazz on erittäin hyvässä maineessa", Donner arvioi.
"Varsinaisia bestseller-levyjä ei ole oikein tullut kuin kotimaisessa piirissä, jossa Hurmio-levy, Kaanaan maa (Jukka Perko) ja Ilmiliekki-yhtye on ilmeisesti ollut aika hyvä menestys ja muutama muukin."
Donnerin haaveena on saada suomalainen jazzlevy lyömään läpi Amerikan, Englannin, Saksan tai jonkun muun hyvän jazzmaan markkinoilla, vaikkapa Euroopan unionissa.
"Tärkein projekti mulla on Juhani Aaltosen esiin nostaminen. Hän on ollut mun kanssa yhteistyössä 40 vuotta ja on nyt sellaisissa voimissa, että minä olisin kauppaamassa sitä Amerikkaan. Meidän pitäisi järjestää joku Garnegie Hall -konsertti ja klubisoittoa jossakin Village Vanguardissa. Juhani hakkaa monet nimekkäämmät mennen tullen."
Oopperalle tukea
Takavuosina maristiin kevyen musiikin jäävän klassisen jalkoihin. Donner ei pidä vastakkainasettelusta, toinen ei voi olla olemassa ilman toista.
"Aikoinaan asetuin itse tällaisen monipuolisuuden ylipapiksi eli olin sitä mieltä, että kannattaa hankkia koulutus, joka kattaa koko kentän", Donner tähdentää. "Jazzmuusikko, joka ei tunne konserttimusiikkitraditiota, on jollain tavalla vähän rampa."
"Mielestäni konserttimusiikkia ja yhtenä erikoisuutena vielä oopperamusiikkia, ei voi harjoittaa muuten kuin aika massiivisella yhteiskuntatuella. Populaarimusiikin puolella on olemassa sellaisia menestyviä ilmiöitä, jotka tulevat toimeen aika hulppeastikin, ihan omin voimin."