Tätä juttua ei kannata ottaa tosissaan. Oulun keskustaa ei olla siirtämässä mihinkään! Kiirunan innoittamana Kaleva kuitenkin pyysi kolmea oululaista asiantuntijaa pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos Oulun keskusta pitäisi jostain syystä siirtää toiseen paikkaan. Mihin se siirrettäisiin ja millainen siitä tulisi?
Asiantuntijamme - kaupungin yleiskaavapäällikkö Paula Paajanen, kaupungininsinööri Matti Räinä ja ympäristökeskuksen maankäyttöpäällikön virasta virkavapaalla oleva ja nyt yksityisellä puolella samojen asioiden parissa työskentelevä Tapio Tuuttila - eivät yllättävän tehtävän edessä kauan nikotelleet: uusi paikka kyllä löytyisi. Aivan hirveä urakka siirto silti olisi, Kiiruna ei olisi sen rinnalla mitään.
Luontevasti
joen varteen
Paajanen ja Räinä päätyvät melko pian yksimielisesti Hiukkavaaraan. Hieman myöhemmin tärkeimmän ydinkeskustan paikka täsmentyy Oulujoen varteen Saarelan tienoille molemmin puolin jokea . - suurin piirtein Kontion sukutilan komeisiin peltomaisemiin. Saataisiin hieno joen yli menevä ydinkeskusta siltoineen.
Tilan isäntä Antti Kontio purskahtaa iloiseen nauruun kuullessaan asiasta. "Uskaltaako tuohon sanoa mitään? Mutta periaatteessa kaikki on tietysti mahdollista... ja alun perin Oulun linnahan on kyllä ollut tuossa aika lähellä Kastellissa."
Todennäköisin syy siihen, että keskusta pitäisi siirtää, olisi ilmastonmuutos, joka nostaisi meriveden pintaa. Jos vesi nousisi pari metriä, hulahtaisi puolet nykyisestä keskustasta veden alle. Yhtäkkiä oltaisiinkiin 1600-luvun tilanteessa. Hiukkavaara olisi tarpeeksi korkealla.
Santosesta
Manhattan
Jos vedennousut ja kuntarajat unohdetaan, olisi Tuuttilan tarjoama Kempeleenlahden eteläpuoli yksi vaihtoehto. Hän myöntää kyllä auliisti Hiukkavaarankin edut. Tuuttilan mallissa uutta keskustaa rakennettaisiin lentokentän lähelle Hailuodontien varteen ja samassa imussa Hailuodon Santoseen nousisi paikallinen Manhattan tornitaloineen. "Siltahan sinne on tietysti jo siihen mennessä tehty."
"Merellistä henkeä, lentoasema lähellä, rata kulkee, lähellä nykyistä keskustaa", perustelee Tuuttila.
Maanomistus- ja rakentamistilanne tosin olisi "pieni" käytännön ongelma. "Alueella on rakennettu kuntien erillispäätöksin, suunnittelutarveratkaisuin ja poikkeamispäätöksin aika lailla maanomistajien toiveitten mukaan. He varmasti pitäisivät kovasti puoliaan maiseman puolesta ja siihen nähden Hiukkavaara olisi helppo", arvioi Tuuttila.
Nykymaisemasta ei aivan heti luovuttaisi Oulujokivarressakaan. "Siinäpä sitä olisi suunnittelijoille haastetta: säilyttää nykyinen kulttuurimaisema ydinkeskustassa", huomauttaa Antti Kontio.
Monen kerroksen keskusta
Hiukkavaara olisi kuitenkin monessa mielessä hyvä paikka. Siellä olisi tarpeeksi tilaa.
"Uusi, moderni katettu kaupunki, jossa ihmiset ovat yhdessä tasossa ja autot toisessa", maalailevat Paajanen ja Räinä.
Heti alkajaisiksi pitäisi kaikki liikennejärjestelyt tietysti pistää uusiksi: uusia pääteitä, siltoja, raiteita. "Jos vesi nousisi sen kaksi metriä, päärata vielä säästyisi ja Pohjantienkin kanssa pärjättäisiin, mutta rata jäisi kovin kauas uudesta keskustasta", pohdiskelee Räinä.
Kun puhtaalta pöydältä lähdetään, voitaisiin luoda jotain uutta: Räinä kokeilisi kevytraideliikennettä, joka on perinteistä junaliikennettä kevyempi vaihtoehto.
Ja maan alle pitäisi rakentaa Hiukkavaarassakin, jotta syntyisi ihanteiden mukaisesti autoton kävelykeskusta. Räinä innostuu:"Sehän loisi Oululle vetovoimaa. Keskusta, jonne haluaisivat kaikki, jotka etsivät uuden tyyppistä elämänmenoa."
Kukaan asiantuntijoista ei ryhtyisi Kiirunan malliin siirtämään nykyisen keskustan rakennuksia minnekään. Kirkkohan vielä säilyisi parin metrin vedennousussakin, mutta kaupungintalolle kävisi huonommin. Sekin saisi silti jäädä niille sijoilleen muinaismuistoksi 2000-luvulta.