Väestöliiton tuoreen tutkimuksen mukaan suomalainen perhepolitiikka on jakanut lapsiperheet kahteen eriarvoiseen luokkaan.
Toisessa ovat hyvätuloiset pienperheet ja koulutetut uravanhemmat, jotka nauttivat ansiosidonnaisista päivärahoista, päivähoitopalveluista ja muista etuuksista. Toiseen luokkaan ovat ajautuneet lapsia kotona hoitavat suuret perheet ja vähävaraiset nuoret, opiskelevat ja työttömät vanhemmat, joista monet sinnittelevät köyhyysrajalla.
"Nelilapsisista perheistä joka viides elää toimeentulotuen varassa. Nuorista äideistä joka kolmas ja alle 25-vuotiaista puolet saa 11 euron vähimmäispäivärahaa. Äitien on vaikea hyväksyä sitä, että lasten hoidosta maksetaan huomattavasti vähemmän kuin työttömyydestä", erikoistutkija, dosentti Osmo Kontula sanoi tiistaina.
Kyselytutkimukseen vastanneiden mielestä 90-luvun perhepoliittiset ratkaisut ja leikkaukset ovat solkenaan olleet epäonnistuneita ja johtaneet räikeään eriarvoisuuteen ja naurettavuuksiin.
Kun hyvätuloisten uraperheiden tuet kasvoivat, kotona lapsia hoitavien pienituloisten köyhtyminen jyrkkeni. Tulonsiirrot ovat rokottaneet pahimmin perheitä, joissa on alle kolmevuotiaita lapsia.
Tuloveroalennus
halutaan takaisin
Dosentti Kontulan mukaan pienituloisia perheitä on rangaistu lapsimyönteisyydestä ja yhteiskunnallisilla ratkaisuilla painostettu nuoria äitejä työelämään, vaikka työtä ei olisi ollut tarjolla.
"Tämä politiikkaa on pahassa ristiriidassa vanhempien odotusten suhteen. Tukea on karsittu samalla kun perheiden yhteisestä ajasta on tullut suomalaisille entistä tärkeämpi. Aika perheen kanssa on yhä useammalle isälle ja äidille tärkeämpää kuin työstä saatava taloudellinen korvaus", Osmo Kontula kertoi.
Perhebarometriin vastanneista lähes kaikki kannattivat tuloveroalennuksen palauttamista lapsiperheille.
"Jos kansalaismielipiteellä on perhepolitiikassa mitään merkitystä, verovähennykset olisi otettava pikaisesti uudelleen harkintaan", Osmo Kontula painotti.
Suuri osa suomalaisista kannattaa myös lapsilisien muuttamista tulosidonnaisiksi. "Nykyinen järjestelmä koettiin eriarvoistavaksi. Osalle perheistä tuki on riittämätön, ja toiset taas eivät sitä tarvitse.
Noin puolet vastaajista olisi yleensäkin valmis kohdentamaan perhepoliittiset tulonsiirrot niitä eniten tarvitseville huono-osaisille."
Enemmistö haluaisi kotihoidon tukeen tasokorotuksen ja tuen laajentamista 3-6-vuotiaisiin. Kotihoidon tuki on lisäksi puolet halvempaa kuin kunnallinen päivähoito, ja siksi monet kunnat maksavat sitä jo laajennettuna.
Nykyinen vähimmäispäivärahaa pidettiin naurettavan pienenä. Vaikka se nousee ensi vuoden alussa 11 eurosta 15,21 euroon, se on edelleen vain puolet minimipäivärahasta. Järjestelmä luo kestämätöntä eriarvoisuutta.
Hiekkalaatikon reunalla saattaa nyt istua vierekkäin kaksi äitiä, joista toinen nauttii ansiosidonnaista, kun toisen on tyytyminen pienimpään mahdolliseen tukeen. Kontulan mukaan nuorten äitien on mahdotonta hyväksyä tätä.
Epäkohta voitaisiin korjata purkamalla koko järjestelmä ja korvaamalla vähintään kotihoidon tuen veroisella rahalla. Järjestelmä on rangaissut etenkin nuoria äitejä, jotka eivät vielä ole ehtineet aloittaakaan työuraa.
Isyysvapaa nykymuodossaan tuomittiin yksimielisesti täydeksi "sudeksi". Isyysvapaaseen kaivattiin omaa, äidistä riippumatonta kuukauden jatkoaikaa.
Kipakkaa arvostelua herätti se, että nykyinen järjestelmä pakottaa äidit yhdeksi kuukaudeksi töihin tai jäämään vaille minkäänlaista tukea. Kuukauden pätkätyötä on kaiken kukkuraksi vaikea saada.