Omatekoisia naamareita, aluksi mukaansa vetävää kiinalaista musiikkia, aitoa kotisimaa, suomalaista kuivakakkua ja iloinen puheensorina sekä tiivis, odottava tunnelma. Siinä ainekset monikulttuuriselle kansainvälisen toimintakeskus Toppeliuksen vapun aloitukselle.
Suomen vapun juomatavat ovat yllätys muualta muuttavalle. Näin kävi Toppeliuksen toiminnan ohjaajallekin. Kun Shahnaz Mikkonen tuli Suomeen, hän piti maan vapusta. "Kerrankin kaduilla oli paljon ihmisiä. Ihan kuin jossakin toisessa maassa on aina."
Yllätys tulijalle on kuitenkin se, että vapun kostean aloituksen jälkeen suomalaisista ei ole keskustelijoiksi. Sittemmin Mikkonen oppi, etteivät kaikki juhli alkoholin voimalla. Sen hän halusi näyttää muille muista kulttuureista tulijoille.
Toppeliuksen yhdessä kamarissa parikymmentä ihmistä askarteli itselleen vappunaamarin suomalaiseen tapaan. Työtä tuki talon kerho-ohjaaja Henna Turppo. Niihin tuli tekijöiden mukana vaikutteita muun muassa Irakin, Sudanin, Kiinan, Sri Lankan, Thaimaan ja Iranin kulttuureista.
Ensimmäiseksi silmikon sai valmiiksi irakilainen Midia, joka siirtyi pianon ääreen tapailemaan musiikkia. Sisään poikkesi jo 13 vuotta sitten Norsunluurannikolta Suomeen muuttanut Kouanda. Hän liittyi seuraan ja teki nopeasti silmikon keltaisesta pahvista kullanvärisin reunuksin.
Oven suussa kävi hyvästit heittämässä iranilainen Amir, joka oli lähdössä vapuksi Espooseen. Ennen matkaa hän testasi suomalaisen siman. Maku oli hyvä ja jopa tutunoloinen.
"Meillä on mehua, joka maistuu samanlaiselta. Se tehdään hedelmästä, joka muistuttaa maultaan omenaa ja päärynää. Suomeksi en sitä tiedä.
Naamarit tulivat valmiiksi ja väkeä tungeksi paikalle lisää. Musiikista ja seurustelusta tuli pääasia. Vesipiippu simapullon vieressä kertoi monikulttuurisuudesta.