Radikalismin noususta huolimatta Britannia on monikulttuurinen ja suvaitseva maa. Useimmat muslimitkin kokevat olevansa ensisijaisesti brittejä ja vain toissijaisesti muslimeja.
Britit ovat ylpeitä suvaitsevaisuudestaan muita rotuja ja uskontoja kohtaan. Myös maassa asuvista muslimeista useimmat pitävät maata suvaitsevana ja oikeudenmukaisena.
Pohjois-Englannin ja Lontoon asenteissa on kuitenkin selviä eroja. Lontoossa eri kansallisuudet elävät enemmän limittäin kuin muualla ja he ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Siksi monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta arvostetaan Lontoossa muuta maata enemmän.
Joissakin Pohjois-Englannin kaupungeissa, kuten Leedsissä ja Bradfordissa, maahanmuuttajilla ja valkoisilla englantilaisilla on vain hyvin vähän kontakteja toisiinsa.
Englannin ja Walesin väestöstä kolme prosenttia eli yli 1,5 miljoonaa henkilöä on muslimeja. He ovat muuttaneet maahan parin, kolmen sukupolven aikana, joten useimmat heistä tietävät vielä alkuperäisen kotimaansa.
Yli 70 prosenttia Englannin ja Walesin väestöstä on kristittyjä ja reilu viidesosa ei lukeudu mihinkään uskontokuntaan. Islam on suurin vähemmistöuskonto.
Valtaosa muslimeista on kotoisin Intian naapurivaltioista tai Intiasta. Yli kolmasosa (610 000) muslimeista tulee Pakistanista ja lähes kaikki pakistanilaisia juuria omaavat ovat muslimeja. Bangladeshilaiset ovat toiseksi suurin ryhmä (200 000) ja sitten tulevat intialaiset muslimit (160 000).
Kaikkiaan Intiasta muuttaneita on yli miljoona, mutta valtaosa heistä on sikhejä tai hinduja.
Muslimeista 56 prosenttia on syntynyt Britanniassa ja 65 prosenttia pitää itseään ensisijaisesti britteinä.
Muslimiväestö on suhteellisen nuorta, sillä yli kolmasosa heistä on alle 16-vuotiaita.
Lasten osuus koko väestöstä on vain viidennes.
Muslimiväestö on jonkin verran keskimääräistä köyhempää. Heistä puolet asuu omistusasunnossa (koko väestöstä yli kaksi kolmasosaa), mutta peräti kolmasosalla ei ole minkäänlaista ammatillista koulutusta.