Kansallisvaltioiden perustana ollut yksikielisyyspolitiikka on tulossa tiensä päähän, sanoo professori Hans-Georg Kotthoff Freiburgin yliopistosta. Oulussa koolla olevaan kansainväliseen kasvatustieteilijöiden seminaariin osallistuvan saksalaisprofessorin mukaan Eurooppa muuttuu nopeasti etenkin siirtolaisuuden takia ja kansallisessa kielipolitiikassa pitää antaa tilaa myös vähemmistökielille.
"Yhden kielen kielipolitiikka on eräänlainen sairaus, mutta se voidaan hoitaa", Kotthoff vakuuttaa. Lääkkeenä on monikielisyyden ottaminen mukaan koulujen kieliopetukseen huomattavasti nykyistä laajemmin. Kyse on ennen kaikkea asenteellisesta muutoksesta: yksi kieli ei saa olla kaikkia muita arvokkaampi ja vähemmistökielten arvostus ja merkitys pitää nostaa äidinkielen rinnalle. Käytännössä monikielisyys toteutettaisiin tarjoamalla koululaisille pieniä annoksia monista kielistä, etenkin oman maan vähemmistöjen kielistä sekä vaikkapa naapurimaiden kielistä. Usein riittää vaikkapa vieraskielinen laulu tai leikki, jotta lapset oppivat, että kieliä on useita, Kotthoff sanoo.
"Itse luulin lapsena pitkään, että kaikki muut kielet ovat vain muunnoksia saksan kielestä", hän naurahtaa.
Tavoitteena ei ole useiden kielten täydellinen hallinta vaan sellainen tuntuma kieliin, että ymmärtää kielten ja sitä kautta kulttuurien moninaisuuden ja yhteyden.
"Euroopan kielellinen identiteetti ei kehity täällä puhuttavien kielten mukaan vaan yhteisen näkökulman ja asenteen mukaan. Näkökulman tulee olla monikielisyys, joka perustuu yhteisöjen moninaisuuteen."
Kotthoff pitää englannin ylivoimaista asemaa haitallisena monikielisyyden idean kannalta. Hänen mielestään englantia ehtisi oppia myöhemminkin ja olisi hyvä, jos lapsi tutustuisi muihin kieliin ennen englantia.
Vähemmistöjen tukea
Kotthoffin mukaan monikielisyyden idea tukee niin kansallisia ja kielellisiä vähemmistöjä kuin koko yhteiskuntaakin. Esimerkiksi Saksassa on suuri turkkilaisvähemmistö, jonka naiset ovat pahimmin irrallaan muusta yhteiskunnasta kielivaikeuksien takia. Tästä seuraa monia sosiaalisia ongelmia sekä myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Suomen vähemmistökielten tilannetta Kotthoff ei tunne, mutta arvioi niin sanotun pakkoruotsin puoltavan paikkaansa, koska ruotsi on maan toinen virallinen kieli. Kotthoff pitää tärkeänä myös saamen kielen opetusta saamelaisille ja uskoo, että kansallisten vähemmistöjen asema vahvistuu kielen voimistumisen kautta.
Kielikysymys on Kotthoffin mukaan otettu vakavasti myös korkealla poliittisella tasolla Euroopassa. Monikielisyys on nostettu Euroopan neuvostossa tärkeimmäksi kielipoliittiseksi tavoitteeksi. Eurooppa ei tarvitse yhtä yhteistä kieltä vaan yhteistä ohjelmaa eri kielten arvostuksen turvaamiseksi, Kotthoff painottaa.
Kasvatustieteilijöiden maratontapaaminen
Kotthoff esittelee ajatuksiaan Oulussa maanantaina alkaneessa kasvatustieteilijöiden seminaarissa, joka kestää kaksi viikkoa. Seminaariin osallistuu noin 50 kasvatustieteilijää eri puolilta maailmaa. Seminaarin aiheina ovat muun muassa kansallisuus uudessa Euroopassa, Euroopan vähemmistöjen asema, kansallisvaltiot ja identiteetti.
Jokavuotinen seminaari on ensimmäistä kertaa Suomessa. Viime vuonna seminaari pidettiin Prahassa. Seminaarin aiheet ovat ajankohtaisia. "Seminaari ei keskity pelkkään kielikysymykseen. Ei ole sattumaa, että tänä vuonna keskustellaan vähemmistöjen ja Euroopan muutosten kysymyksistä", sanoo assistentti Mari Mielityinen.