OULU Kioskiyhtiössä hallituksen puheenjohtaja tai toimitusjohtaja ei jouda istumaan päivästä toiseen palavereissa, vaan pitkät työpäivät kuluvat toimituksia purkamalla, tiskaamalla, lajittelemalla irtokarkkeja ja ennen kaikkea palvelemalla asiakkaita.
Haapalehdossa sijaitsevan Lehtokipsan yrittäjällä Mauri Mäkisellä ei ole mitään tätä vastaan, vaan hän nauttii silminnähden toiminnasta, ei niistä kokouksista tai toimistotöistä.
"Onneksi vaimo hoitaa meillä paperityöt", hän myöntää ja kääntyy saman tien palvelemaan seuraavaa asiakasta.
"Jäätelö ja kuppi kahvia", pyytää tällä kertaa Taisto Nissinen tutulta kioskikauppiaalta, ja Mäkinenhän myy.
Nissinen antaa 18 vuotta samalla paikalla kioskia vetäneelle Mäkiselle tunnustusta hyvästä palvelusta ja halvoista hinnoista.
Kioskikauppiaalla itselläänkin on selkeä näkemys siitä, millä lähiökioski on selviytynyt vuodesta toiseen.
"Siisteys, hyvä laatu, palvelu ja hyvät työntekijät", luettelee Mäkinen ja voisi vielä lisätä jatkoksi lukemattomat omat ja vaimon työtunnit.
Paikallakin on varmaan jotain merkitystä, sillä kioski on sijainnut samalla paikalla Ylä-Haapalehdossa jo kolmisenkymmentä vuotta. Ulkomuotokin on säilynyt lähes ennallaan, mitä nyt myyntiluukkujen ulkopuolelle on tullut katettu tila. Muodikkaaksi sisäkioskiksi rakennus ei ole sen sijaan muuttunut, mutta Mäkinen on sangen tyytyväinen nykyiseenkin 90 neliön rakennukseen.
Elintarvikemyynti
romahtanut
Mäkisen kioskin pelastus on ollut erittäin suosittu grilliosa, jonne ihmiset tulevat vuodesta toiseen pitkienkin matkojen takaa.
"Grilli tuo 70 prosenttia myynnistä. Veikkauspelit ja olut myyvät myös hyvin. Makeismyyntikin on pysynyt suhteellisen hyvänä, mutta elintarvikemyynti on vähentynyt parin viime vuoden aikana roimasti", Mäkinen myöntää.
Mäkisen tavoin myös muillakin kioskiyrittäjillä on ollut tekemistä vuoden 2001 alusta tulleen uuden kauppojen aukioloajan kanssa.
"Lex Siwaksikin" ristitty laki antoi alle 400 neliömetrin suuruisille päivittäistavarakaupoille mahdollisuuden pitää kauppoja auki sunnuntaisin ympäri vuoden. Pienet kaupat ovatkin parantaneet lain ansiosta myyn-
tiään hurjasti, mutta kioskikauppa on vastaavasti joutunut kärsimään.
"Laki on ollut murhaisku niille kioskiyrittäjille, jotka ovat eläneet elintarvikemyynnistä. Moni on menettänyt samalla työnsä, sillä kioskit ovat suhteellisen hyviä työllistäjiä. Meilläkin on kesällä kaiken kaikkiaan yhdeksän henkilöä töissä ja talvellakin kuusi. Moni opiskelija on meiltä opiskelurahat tienannut", Mäkinen huomauttaa.
"Elintarvikemyynti kioskeilla on romahtanut. Mutta minä olen aina optimisti, maailmahan muuttuu ja on aina muuttunut. Jokaisen täytyy miettiä aina omat keinonsa ja katsoa peiliin, että mitä uutta tilalle", sanoo Kioskiliiton puheenjohtaja Tuula Karhu.
Lehtokipsan tavoin grilliruoan myynti on pelastanut monen muunkin paikan kassan. Jotkut ovat saaneet lisämyyntiä kioskissa koko ajan kuumana olevasta kahvipannusta ja itse paistetuista leivistä ja pikkupullista.
Suuren ja mahtavan Rautakirjan R-kioskeissa ja monissa pienemmissäkin tiliä on tehty veikkauksen peleillä, vuokravideoilla, bussilipuilla, keskioluella ja monella muulla makkara- ja maitokaupan korvikkeella.
"Uskonkin, että nyt ovat aika pitkälle karsiutuneet ne paikat, joilla ei ole ollut elinmahdollisuutta. Vahvat kioskit säilyvät ja alueellisesti aina palveluita tarvitaan", uskoo Karhu.
"Me olemme tällainen lähikioski ja meillä pitää olla menevimmät elintarvikkeet myynnissä, vaikka kauppa on vähäistä. Mutta me haluamme palvella alueen asukkaita mahdollisimman hyvin ja kioskista pitää löytyä kaikkea mahdollista. Oli meillä 1980-luvulla myynnissä autojen lumilapioitakin, kun sain ostettua halvalla ison lapioerän", nauraa Mauri Mäkinen.
Kioskin ja kaupan
raja hämärtyy
Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Osmo Laine myöntää, että lain takia muun muassa kioskit ja huoltoasemat ovat menettäneet elintarvikemyynnissä ase-
miaan päivittäistavarakaupoille.
"Tämä on hallinnollisella päätöksellä saatu aikaan", Laine puolustautuu.
Laineen mukaan kaikilta osin pelisäännöt eivät ole vieläkään selvät, vaikka lain kanssa on eletty jo runsaat kaksi vuotta.
"Saman lainmuutoksen yhteydessä vuoden 2001 tammikuun puolivälistä vahvistettiin, että 100 neliötä on kioskin raja. Nyt kun eri ketjuilta tulee uusia myymäläkonsepteja, ne eivät luekaan itseään kioskiksi vaan pienmyymälöiksi, jotka toimivat kioskioikeudella vapaalla aukioloajalla. Tätä asiaa olisi syytä pohtia erikseen", painottaa Laine.
"Jotkut pienmyymälät ovat selkeästi rikkoneet lakia. Laki on kyllä tehty, mutta lakia ei valvo kukaan, sillä poliisilla on taatusti tärkeämpääkin tehtävää kuin valvoa kauppojen aukioloa", Karhu harmittelee.
Olutvääntö
voi olla edessä
Mäkisen kioskissa lämmin kesä on näkynyt hyvänä juomien ja jäätelöiden myyntilukuina. Huoltamot ja kioskit ovatkin saaneet oluesta ja siidereistä pysyvän sisäänostotuotteen, josta halutaan pitää kynsin hampain kiinni.
"Me olemme ehdottoman tarkkoja oluen myynnin pelisäännöistä. Jos olut meiltä lähtisi, sen myötä menisi paljon muuta", Mäkinen sanoo.
Myynnin pelisäännöt ovatkin tiukat.
Kellonaikojen ja ikärajojen lisäksi Tuotevalvontakeskus voi tarttua siihen, että elintarvikemyynnin osuuden pitäisi olla tietyn suuruinen, jotta olutta saisi myydä kioskeissa.
"Rajat ovat jo olemassa, mutta ne ovat aika kelluvia. Voi olla, että oluen myyntiä sidotaan jatkossa tiukemmin elintarvikkeiden myyntiin", Päivittäistavarakauppayhdistyksen Laine ennakoi.
"Aikoinaan kaupoissa ei myyty jäätelöä eikä lehtiä ja sitten kaupat saivat nekin. Me kioskit olemme saaneet vain keskioluen myynnin lisäksi ja siitä kohistiin kovasti, vaikka se on vain lisäartikkeli meille. Olut on kytketty elintarvikemyyntiin, ja olen siitä hirvittävästi purnannut sen puolesta, että oluen myyntiä pitäisi tarkastella kokonaismyynnin eikä kauppojen aukiololain uusimisen myötä romahtaneen elintarvikemyynnin rinnalla", sanoo Kioskiliiton puheenjohtaja Tuula Karhu.