Oululaisen äidinkielenopettajan Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu on noussut Oulun ja sen lähialueen kirjastojen kaikkien aikojen varatuimmaksi kirjaksi. Sitä jonottaa jo lähes tuhat asiakasta.
Taivaslaulussa kerrotaan nuoren vanhoillislestadiolaisperheen elämästä tavalla, jolla uskonliikkeen sisällä ei ole asioista totuttu puhumaan.
Vasta aivan viime vuosina varsinkin nuorempi polvi on rohkaistunut käymään keskustelua liikkeeseen kuuluvia ahdistavista sisäistä rajoituksista, kuten ehkäisykiellosta. Myös vanhat traumat 1970-luvun hoitokokouksineen ovat tulleet uudella tavalla päivänvaloon keskusteluissa, joita käydään pääasiassa verkkomaailman keskustelupalstoilla.
Taivaslaulu-romaani osallistuu omalla kaunokirjallisella tavallaan tähän vuoropuheluun kertomalla monilapsisen perheen nuoren äidin uupumuksesta, jatkuvasta raskaaksi tulemisen pelosta, synnytyksistä ja uskonyhteisön asettamista vaatimuksista.
Sen lisäksi, että Taivaslaulu on nyt kirjastojen halutuin teos, se käynyt myös hyvin kaupaksi. Kirjasta on otettu jo kolmas painos, mikä on harvinaista näin pian esikoisteokselle.
Taivaslaulun vastaanotto osoittaa kirjan tulleen tarpeeseen. Moni vanhoillislestadiolainen samaistuu teoksen päähenkilöihin, jotka käyvät kipeää kamppailua oman tahtonsa ja liikkeen johdon määrittelemän, muusta yhteiskunnasta erottavan normimaailman välillä.
Vilkas verkkokeskustelu ja Taivaslaulu-kirjankin suosio vahvistavat sen, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä on nyt enemmän tilaa liikkeen johdon asettamuksia kriittisesti arvioiville puheenvuoroille.