Vaikka suomalainen hyvinvointi kasvaa, yhä useampi lapsiperhe on vaarassa päätyä köyhyyteen. Tähän tilanteeseen ei ole kiinnitetty kyllin huomiota.Suomalainen hyvinvointi kasvaa, mutta niin kasvaa myös eriarvoisuus. Stakesin julkaisema tuore tutkimus kertoo yhteiskunnan kehityksen suunnasta. Suurin osa suomalaisista voi entistä paremmin, mikä on kansakunnalta mainio saavutus. Enemmistö tulee kohtuullisesti toimeen, elää varsin terveenä eikä koe mitään erityisiä hyvinvoinnin vajeita.
Mutta yhteiskunnan tilaa mitataan myös muilla kuin enemmistön mittareilla. Hyvinvointierot ovat kasvussa, eikä tämä tarkoita vain eroja ansiotasossa. Eriarvoistumiseen liittyvät ongelmat eivät poistu kadehtimalla niitä, jotka pärjäävät hyvin, vaan tutkimalla syrjäytymisen syitä.
Tie aineelliseen hyvinvointiin näyttää aukeavan ydinperheessä, jonka vanhemmilla on hyvä koulutus ja jossa molemmat vanhemmat käyvät ansiotyössä. Mutta kuten kaikki tietävät, elämän todellisuus saattaa usein kulkea toisenlaisia latuja.
Taloudellinen epävarmuus liittyy yhä enemmän tiettyihin elämäntilanteisiin, ja tyypillisesti ajanjaksoon, jolloin lapset ovat pieniä. Jos tähän yhdistyy työttömyys, yksinhuoltajuus tai molemmat näistä, ollaan usein todella kovilla. Lapsiperheiden köyhyysaste on suomalaisessa yhteiskunnassa hätkähdyttävästi noussut, ja yhä useampi lapsiperhe on pudonnut alimpaan tuloluokkaan.
Samaan aikaan Suomessa esiintyy kasautuvaa huono-osaisuutta, jota leimaavat pitkäaikaistyöttömyys ja usein monet sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat. Kyseessä on kierre, josta irti pääsy on hyvin hankalaa. Perhetaustan myötä lapset saattavat näin saada kovin erilaisia lähtökohtia ponnistaa eteenpäin.
Rakenteellinen syrjäytyminen ja lapsiperheiden suhteellinen köyhtyminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Maailman sivu on ollut tosiasiana, että lasten saaminen osuu usein aikaan, jolloin raha on tiukassa. Työura on vasta alussa, asunto on hankittava, paljon muitakin hankintoja tehtävänä. Mutta oleellista on voida luottaa siihen, että asiat lähtevät kulkemaan parempaan suuntaan. Nyt moni lapsiperhe juuttuu tilanteeseen, jossa elämää ei kunnolla voi suunnitella eteenpäin.
Köyhyysloukusta pääsy voi monelle olla entistä työläämpää. Hälyttävä on esimerkiksi se tieto, että yksinhuoltajien työssäolokuukaudet ovat vähentyneet. Näyttää siltä, että he eivät kykene ottamaan vastaan edes pätkätöitä. Tai sitten työnantajat eivät halua heitä palkata, koska heidän on hoito-ongelmien vuoksi vaikea joustaa työajoissa. Tällainen tilanne käytännössä pakottaa monia yksinhuoltajia toimeentulotuen asiakkaiksi. Heille ei jää muita vaihtoehtoja.
Jos suomalaisella on pysyvä hyväpalkkainen työ, huolet ovat vähissä. Kevenevä ansiotulojen verotus ja ansiotason nousu takaavat tulokehitystä. Enemmistö väestöstä on pystynyt tästä nauttimaan, mutta samaan aikaan sosiaaliturvassa vähimmäisetuuksien reaaliarvo on selvityksen mukaan laskenut. Tällainen tietää automaattisesti tuloerojen kasvua.
Työllistyminen on parasta sosiaalipolitiikkaa. Nyt näyttää siltä, että juuri köyhimmissä lapsiperheissä työttömyys on kasvussa. Keinojen löytäminen kierteen katkaisemiseen on kullanarvoista, jos eriarvoistumisen kasvaminen halutaan estää.