Suomalaisia evakuoivat koneet olivat keskiviikkona täynnä lievästi vammautuneita ja omaisiaan kadottaneita lomailijoita. Samalla, kun puolet suomalaisista oli palannut kotimaahansa, katastrofin laajuudesta saatiin uutta tietoa.
Helsinki-Vantaan lentokentälle saapui eilen tyhjäkatseisia evakuoituja, joiden kasvoille tunteet palasivat vasta, kun läheiset ottivat heidät syliinsä. Monien oli vaikea ymmärtää, että he olivat nyt turvassa kotona.
"Koneessa oli surullinen tunnelma. Oli monta perhettä, joista palasivat vain lapset tai vanhemmat", haapavetinen Maarit Shemeikka kertoi.
"Päästiin vaimon kanssa mopolla aaltoa pakoon", helsinkiläinen Esa Pallas kertoi itkua nieleskellen lentokentällä.
Pallasten poika oli kateissa kaksi päivää, mutta tiistaina vanhemmat saivat tietää, että lapsi oli jo Suomessa. "Se oli paras syntymäpäivälahja."
Keskiviikkona paikalliset viranomaiset kertoivat, että 13 suomalaista oli menehtynyt ja ehkä 300 oli kateissa. Paluumatkalle selvinneillä oli ruhjeita kehossa, hiekkavettä keuhkoissa, mustia silmiä ja murtumia.
Suomen ulkoministeriö vahvisti vasta neljä kuolemaa. Vielä sunnuntai-iltana ulkoministeriöstä kerrottiin, että "tiettävästi" kukaan suomalainen ei olisi kateissa.
Orpoja lapsia kriisikeskuksessa
Maarit Shemeikka palasi kotiin tyttärensä Nina Shemeikan kanssa ehjin nahoin. He sattuivat asumaan Phuketin lähellä Batong Beachillä sellaisessa korttelissa, josta vain puolet tuhoutui.
"Heräsin aamulla, kun sänky tärisi", Shemeikka muistelee. Parin tunnin kuluttua aallot jo täyttivät kaupungin kadut.
Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita kuin Maarit Shemeikka. Yksinäisiä suomalaislapsia on nyt tuotu sokkitilassa Bangkokin hoitokotiin, jossa diakonissat Leena Helle ja Anneli Könni ottavat heidät vastaan.
"Ruoka ei maistu. Maailman meno tuntuu paenneen lasten elämästä", suomalaisauttajat kertovat. Lapsilta oli kadonnut vanhempia ja sisaruksia.
Kriisikeskuksessa päivystänyt lähetti Tero Norjanen kertoi ainakin perheensä menettäneestä pienestä suomalaispojasta ja vanhempansa menettäneestä tytöstä.
Oululaisopiskelija pakeni aaltoa
Oululainen Katja Anisimaa on yhä Singaporessa, jossa hän suorittaa opiskelijavaihtoa. Hän vietti joulun ja tapaninpäivän Karon Beachilla Thaimaan Phuketissa.
Kun jättiläisaalto iski rantaan, Anisimaa oli lähellä rantaa pudottamassa postikortteja laatikkoon. Yhtäkkiä ihmiset juoksivat kauhuissaan pois rannasta.
"Ihmisjoukon takaa tuli näkyviin suuri aalto, joka kuljetti mukanaan rantakojuja ja aurinkotuoleja", Anisimaa kertoo. Hän säntäsi juoksuun ja ehti turvaan läheisen hotellin aulaan.
"Veden pinta nousi reisiin asti, mutta vesi alkoi laskea hyvin nopeasti aallon mentyä. Ihmisillä ei ollut siinä vaiheessa minkäänlaista käsitystä, mistä oli kysymys."
Kahlattuaan omalle hostellilleen Katja Anisimaa löysi ystävänsä, jotka olivat selviytyneet vähäisin vaurioin. Pelastukseksi koitui Karon Beachin sijainti merenrantaa korkeammalla.
Tunnin kuluttua pelastuneet näkivät CNN-kanavan uutislähetyksen, josta selvisi, että kyse oli maanjäristyksestä. Suurin osa ihmisistä karkasi Anisimaan mukaan vuorille, ja kaikki kaupat ja ravintolat suljettiin. Ihmisten joukossa kiersi huhu uudesta, isommasta aallosta ja sen jälkeen vielä kolmannesta, jonka piti olla tulossa iltapäivällä.
"Tuntui kamalalta odottaa aaltoa, jonka sanottiin kasvaneen yli 10-metriseksi, kun ei yhtään tiennyt, kuinka iso ensimmäinen aalto oli ollut", Anisimaa kertoo.
Uusia aaltoja ei tullut, mutta se yksikin oli ollut tuhoisa. "Rantahietikko oli siirtynyt kauas kaduille aallon voimasta, ja rannalla oli jäljellä vain puiden juuret, jotka tulivat esiin hietikon alta. Ei ainuttakaan rantatuolia tai aurinkovarjoa ollut enää rannassa, ja meri oli täysin tyyni."
Seurue pääsi maanantaiaamuna matkustamaan lentokentälle, joka onneksi oli auki. Paluulento Singaporeen lähti lähes ajallaan.
Pahin shokki iski vasta perillä, kun uutisista selvisi tuhon laajuus. Sukulaiset ja tutut Suomessa olivat olleet huolissaan, ja koulun henkilökunta Singaporessa oli antanut Suomen suurlähetystöön kadoksissa olevien lomailijoiden tietoja. "Vasta muiden huolesta tajuaa, miten täpärällä kaikki oli", Anisimaa miettii.