Kari Karppinen on yksi niistä sadoista tuhansista suomalaista, jotka lähtivät 1960-luvulla leveämmän leivän perässä Ruotsiin.
Muhoksella huoltoasemalla työskennellyt Karppinen matkusti länsinaapuriin hakemaan nimenomaan leveyttä leipäänsä, mutta monet muut seilasivat lahden yli kun näytti, ettei kotimaasta leipä irtoa ollenkaan.
Tuolloin Suomessa käytiin läpi rajua rakennemuutosta, joka autioitti jopa kokonaisia kyliä maamme itä- ja pohjoisosissa. Maaseutu tyhjennettiin ja etelän tehdaskaupunkeja täytettiin, kun sodasta ja sotakorvauksista toipuneesta Suomesta tehtiin kerta heitolla teollista yhteiskuntaa.
Suomineidon käsi oli monelle kylmä ja nyrkissä. Ruotsi kohteli tulijoita avokätisesti ja lempeästi.
Suomalaiset miehittivätkin monet naapurin raskaan teollisuuden linjat niin, ettei siellä ruotsin kieltä juuri kuultukaan.
Karppinen kävi naapurimaassa kolme eri reissua. Joka kerta hänet otettiin töihin heti. Palkka oli ruhtinaallinen ja elämä kaikin puolin leveää ja mukavaa.
Oulun Kastellissa asuva mies muistelee naapurimaata lämpimästi ja kiitollisena.
Lue Kari Karppisen tarina kokonaisuudessaan Kalevan Sunnuntai-liitteestä!
Kaleva pyysi verkkosivuilla ja Facebookissa lukijoita kertomaan oman tarinansa Ruotsiin muutosta. Kokosimme yhteen muutamia tarinoita.