Noin 7 000 henkilöä käyttää Oulun kaupungissa vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisia kaupungin korvaamia kuljetuspalvelumatkoja, joita välittää kello 7–17 välillä kaupungin matkapalvelukeskus ja muina aikoina ulkoistettu välityskeskus.
Väitetään, että kyytejä koskevien negatiivisten palautteiden määrä olisi vähentynyt kaupungin tekemien toimenpiteiden vaikutuksesta. Minä väitän, että palaute on vähentynyt sen vuoksi, että kyytien käyttäjät ovat väsyneet palautteen antamiseen. Palautteisiin ei vastata, eivätkä palautteet ole mitenkään vaikuttaneet kyytien saatavuuteen.
Monet ovat väsyneet siihen, että 1.7. 2018 alkaneet ja tähän päivään saakka jatkuneet ongelmat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Useat vammaiset ja vanhukset ovat jääneet kotiin.
Väitetään, että hankintalaki vaatii kilpailuttamaan kuljetuspalvelut. Hankintalaki uudistettiin 2017 alusta uuden direktiivin vaatimusten mukaiseksi.
Lakia uudistettaessa oli tullut varsin kattavasti esille, että erityisesti vammaispalvelujen laatu ei kohtaa käyttäjää. Tämän lain tarkoituksena on ollut, että laki edesauttaisi ja tukisi mahdollisimman tehokkaasti kyseisten palvelujen laadun parantamista. Lain mukaan vammaispalveluja ei edes tarvitsisi kilpailuttaa.
Kuljetuspalveluja kilpailutettaessa kaupunki ei ole ottanut huomioon riittävästi laatukriteerejä. Kaupunki rajasi ensimmäisenä kilpailutuksen ulkopuolelle aiemmin kuljetuspalveluja hoitaneen Otaksin sen vuoksi, että Otaksilla on oma välityskeskus. Tämän vuoksi vanhukset ja vammaiset menettivät myös tuttutaksinsa.
Ääriesimerkkejä tapahtuneesta. Vanhukset ja vammaiset ovat odottaneet kyytiä pakkasessa 1–3 tuntia, vainajan siunaustilaisuudesta on myöhästytty ja töistä myöhästytty toistuvasti, josta seurasi puhuttelut ja lopulta erottaminen. Hissillisen inva-auton sijaan tulee toistuvasti henkilöautoja, ja sen jälkeen joutuu odottamaan uudestaan kyytiä.
Marketeista kyyti ei tule hakemaan ajallaan ja henkilökohtaiselta avustajalta loppuu työaika, jolloin pahimmillaan vanhus/vammainen joutuu jäämään yksin odottamaan kyytiä. Kyyti ei tule hakemaan, kun on meno konserttiin tai teatteriin. Näkövammainen henkilö jätetään yksin odottamaan kyytiä uimahallin eteen, kun avustajan työaika loppuu. Ei näitä olisi tapahtunut, jos siinä olisi ollut aiempi tuttutaksi ajallaan.
Nykyinen kuljetuspalvelusysteemi ei tue vanhusten ja vammaisten tasavertaista osallistumista yhteiskunnassa, työelämässä ja vapaa-ajalla. Systeemi on jopa ihmisarvoa alentavaa lieveilmiöineen, mitä ikä, sairaus ja vamma tuovat kyytiä odotellessa.
Myös YK:n yleissopimuksessa todetaan, että vammaisilla tulee olla samat oikeudet kuin muillakin. Vammaisilla tulee olla vahva pohja osallistumiselle ja yhdenvertaisuudelle ja heille pitää taata ihmisoikeudet, johon liittyy hyvä elämä, joka suojelee ihmisarvoa ja hyvinvointia.
Koska vanhusten ja vammaisten ääni ei ole kuulunut kaupungille, on tuttutaksi ja suorasoitto-oikeudesta laitettu alulle kansalaisaloite, joka valitettavasti ei ole ottanut tuulta siipiensä alle. Sen ovat allekirjoittaneet kaikki asianosaiset, joilla siihen kotoa tarvittavat välineet löytyy, osa avustajan avulla. Toivonkin, että kaikki joilla on myötätuntoa vanhuksia sekä vammaisia kohtaan, kävisivät kyseisen aloitteen allekirjoittamassa, että saataisiin heikompiosaisten asemaa parannettua kyseissä asiassa.
Kylmää kyytiä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.