Jonotin kolmatta tuntia päivystyksessä lähes 40 asteen kuumeesta kärsivä lapsi sylissäni. Pelkäsin, että hänellä on vähintään keuhkokuume, ellei jopa aivokalvotulehdus tai sepsis. Liekö hengityskin rohissut.
Siksi kiikutin hänet varmuuden vuoksi lääkäriin, iltamyöhään tietenkin.
Käytävällä oli hiljaista, mutta lääkärin ovi ei avautunut meille. Kävin vähän väliä kyselemässä, kauanko pitää odottaa, mutta hoitaja ei osannut ihan tarkkaan arvioida. Noiduin mielessäni Suomen julkisen terveydenhuollon pitkine jonotusaikoineen.
Puoli kahden maissa väsymys alkoi painaa. Potilas nukahti rauhalliseen uneen, ja parasetamolin vaikutus alkoi tuntua viilentyneenä ihona. Kyllästyin jonottamaan, tilasin taksin ja vein lapsen kotiin jatkamaan unia. Seuraavana päivänä kuume oli laskenut, ja yskä ja nuha paljastivat taudin tavalliseksi flunssaksi.
Moni vanhempi tekee saman virheen joskus, eli vie lapsen hädissään turhan takia päivystykseen. Vaikka tuntien jonottaminen otti itseänikin päähän, jälkikäteen täytyy myöntää, että meitä kohdeltiin aivan oikein kyseisessä päivystyspisteessä.
Totta kai lääkärin pitää tutkia ensin kriittisesti sairaat potilaat - ja vasta lopuksi ne hölmöt, joiden oikea paikka olisi kotona omassa pedissä. Tässä tapauksessa se hölmö ei ollut potilas vaan hänen äitinsä. Ruusuja vaan sinne Espoon Jorviin!
Päivystykset - joita myös räkäpoleiksi kutsutaan - kuhisevat yhä kaltaisiani turhaan lääkäriin kiirehtiviä hätähousuja. Yskät, nuhat ja muut flunssaoireet hoituvat yleensä parhaiten levossa kotona. Sen me kaikki tiedämmekin, mutta annas olla, kun kurkkukipu iskee ja olo tuntuu kurjalta, olemme varmoja siitä, ettei sängyn pohjalta nousta ilman antibioottia.
Valitettavasti antibiootti ei auta virustautiin, joten tavallinen nuhanenä ei yleensä hyödy kuurista. Silti moni vaatii reseptiä, jonka päivystävä lääkäri höltyykin pitkin hampain kirjoittamaan, varmuuden vuoksi. Jos pöpö sittenkin olisi bakteeri.
On arvioitu, että jopa puolet antibioottien käytöstä olisi turhaa. Varsinkin lievät hengitystieinfektiot hellittävät usein itsestään.
Esimerkiksi poskiontelotulehduksen Käypä hoito -suosituksen potilasversiossa todetaan, että noin kaksi kolmasosaa paranee ilman lääkehoitoa. Silti osa potilaista yhä sitkeästi luulee, että lääkekuuri on aivan välttämätön poskiontelotulehduksen hoidossa.
Antibioottien holtiton käyttö nopeuttaa antibioottiresistenssin leviämistä, eli bakteerien vastustuskyky antibiooteille lisääntyy ja lääkkeet menettävät tehoaan. Euroopan tautiviraston mukaan bakteerien lisääntyvä antibioottiresistenssi on yksi tärkeimmistä terveysuhkista Euroopassa.
Flunssapotilaat kuormittavat ruuhkaisia päivystyspisteitä usein turhaan, ja jonot kasvavat. Mikähän siinä on, että moni säntää päivystysjonoon nimenomaan illalla, vaikka nuhan kanssa pärjäisi mainiosti seuraavaan aamuun, jolloin voisi hakeutua omalle terveysasemalle? Joku perusteli tätä sanomalla, että yöllä asiat näyttävät paljon suuremmilta kuin päivällä.
Päivystykseen pitää toki lähteä, kun tarve on. Muuten voi mennä henki. Täytyy myös muistaa, että on tauteja, jotka eivät parane ilman antibioottia. Silloin tarvitaan lääkärin apua. Jos omalle terveysasemalle ei pääse, päivystykseen on mentävä.
Hoitajien puhelinneuvonnat ovat tulleet tarpeeseen. On myös hyvä, että ammattitaitoinen hoitaja arvioi päivystyksen ovella, tarvitseeko tulija lääkärin apua vai riittävätkö kotihoito-ohjeet. Ja on toki parempi, että potilas varmistaa hoidon tarpeen ammattilaiselta kuin miettii asiaa epävarmana kotona.
Olisipa siellä Jorvin päivystyksessä joku jämäkkä hoitaja tullut sanomaan minullekin, että mitä sinä täällä teet, vie hyvä ihminen lapsesi kotiin nukkumaan.