Sukututkimus on kärsivällisyyttä vaativaa salapoliisityötä, jossa tutkijaa voi matkan varrella kohdata moni yllätys. Sukututkimuksen kautta omista esi-isistä saattaakin löytyä sekä suurmiehiä että murhaajia.
Suomalaiset ovat innostuneita sukututkimuksesta monista eri syistä. "Ihmiset ovat uteliaita ja kiinnostuneita siitä, mitä omat esivanhemmat ovat puuhailleet. Sukututkimus on myös hyvin edullinen harrastus", selvittää Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma.
"Taustalla voi myös olla jokin sukutarina ja sukututkija haluaa tarkistaa, onko tarina totta. Innostus sukututkimukseen saattaa myös syntyä puhtaasta mielenkiinnosta historiaan ja kotiseutuun", hän jatkaa.
Sukututkimuksella voidaan myös hakea kadonnutta yhteisöllisyyttä. "Nyky-yhteiskunnassa kaikki perinteet ovat tavallaan kadonneet kiireisen elämäntahdin myötä. Sukuyhteisöt ovat usein hajonneet", Suomen Sukututkimusseuran esimies Markku Kuorilehto kertoo.
Suurin osa sukututkijoista on iältään keskimäärin kuusikymppisiä. "Suuri ikäluokka on ensimmäinen ikäluokka, joka on todella lähtenyt kotipaikoiltaan maalta kaupunkiin. Ehkä sukututkimuksella haetaankin kotiseutuun ja perinteisiin uutta yhteyttä. Suurilla ikäluokilla on lisäksi varallisuutta ja aikaa harrastaa", Kuorilehto lisää.
Kirkonkirjat usein
tärkein lähde
Sukututkimus kannattaa aloittaa hankkimalla tietoja omasta perhe- ja sukupiiristä. Sen jälkeen tutkimuksen peruslähteinä toimivat kirkonkirjat, joista uusimmat sijaitsevat kirkkoherranvirastoissa. Vanhoja kirkonkirjoja löytää maakunta-arkistoista ja kansallisarkistosta.
"Kirkonkirjoista löytyy usein tietoja 1600-luvun lopulle asti. Jos haluaa mennä siitä eteenpäin, täytyy käyttää verotuslähteitä, lähinnä henki- ja maakirjoja, sekä niiden ohessa tuomiokirjoja. Näillä päästään parhaimmillaan 1540-luvulle", Kuusiluoma neuvoo.
Kirkonkirjoista saadaan selville henkilöiden perustiedot, kuten syntymä- ja kuolinaika sekä asuinpaikka ja ammatti. Kirkonkirjat saattavat paljastaa myös merkintöjä sairauksista ja rikoksista.
Sukututkimuksessa lähdetään usein liikkeelle kantaisästä tai -vanhemmista ja edetään kohti nykyhetkeä. Toinen mahdollisuus on luonnollisesti selvittää esivanhempiaan nykyajasta kohti menneisyyttä.
Mitä kauemmas menneisyyteen mennään sitä vaikeaselkoisemmaksi tekstit yleensä muuttuvat. "Jo 1700-luvun kirkonkirjojen koukeroinen käsiala vaatii harjaannusta ja 1500-1600 -luvun käsiala on vielä vaikeampaa lukea", Kuusiluoma toteaa.
Internet tuonut
lisää tutkijoita
Varsinkin nuoret ovat kiinnostuneet sukututkimuksesta internetin tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Sukututkimusta voikin nykyään tehdä omalla kotisohvalla. Internetistä löytyy muun muassa kuvia alkuperäisistä kirkonkirjoista sekä laajoja tietokantoja.
"Internet on tuonut huomattavan määrän uusia harrastajia ja se näkyy myös siinä, että kansallisarkiston ja maakunta-arkistoiden kävijämäärät ovat viime vuosina selvästi vähentyneet. Ihmisten ei enää välttämättä tarvitse mennä arkistoon, koska he saavat tarvitsemansa aineiston netistä." Kuusiluoma toteaa.