Samaan aikaan kun monessa suomalaisliikkeessä odotetaan kiihkeästi, että taantuma taittuisi ja ovi alkaisi taas käydä, ovat klikkaukset nettimyyntifirmojen sivuilla vain kiihtyneet. Yhden tutkimuksen mukaan verkkokaupan kasvu oli Suomessa viime vuonna vajaat 13 prosenttia. Verkko-ostosten arvo oli viiden miljardin euron pinnassa.
Perinteisen vähittäiskaupan myynnin kasvu puolestaan notkahti miinusmerkkiseksi.
Vaikka perinteisenkin kaupan kasvuluvut varmasti vielä kääntyvät plussalle, on selvää, että verkkokaupan kasvulukemat osoittavat vastakin paljon jyrkemmin yläviistoon. Melkoinen osa suomalaisista on todennut nettiostelun vaivattomaksi tavaksi hankkia tuotteita. Pelkistä kokeiluista ei enää ole kysymys.
Nettiostamisen läpilyönti on jo tehnyt monista suomalaisista ulkomaisten verkkokauppojen vakioasiakkaita. Maailmalta hankitaan esimerkiksi musiikkia, videoita, kameroita tai vaatteita, mutta paljon muutakin. Ostamiseen ulkomailta liittyy ainakin ensimmäisillä kerroilla pientä eksotiikkaa, mutta perimmäinen syy on useimmiten hinnoissa. Maailmalta saa saman tavaran monesti halvemmalla kuin täältä.
Ostelua ulkomailta on epäilty epäisänmaalliseksi toiminnaksi, mutta ajatus ontuu. Kyse on yksityisestä suoratuonnista. Se vain korvaa perinteisen tuonnin, jossa reitti kulkee mutkallisemmin ulkomaiselta valmistajalta suomalaiselle maahantuojalle, sieltä kauppaan ja sitten kotiin.
Jos kansalainen selviää vähemmällä rahalla ostamalla ulkomailta, saadun säästön voi käyttää isänmaallisesti muuhun kotimaiseen kulutukseen.
Silti kaupankäynnin siirtyminen verkkoon ei kuluttajallekaan merkitse pitkän päälle vain myönteisiä asioita. Yksi todellinen uhka on, että kun kuluttajat tuijottavat ostoksia tehdessään pelkkää hintaa, perinteistä asiakaspalvelua tarjoavat liikkeet katoavat.
Niidenhän on lisättävä hintoihin liiketilojen vuokrat ja työvoimakustannuksia aivan eri suhteessa kuin jättivarastoista miljoonamäärin tavaraa myyvät kansainväliset nettifirmat. Näiltä saa kyllä tuotteen, mutta ei varsinaista palvelua, vaikkapa tuotteen käyttö-opastusta tai perusteellista esittelyä ennen ostopäätöksen tekoa.
En yhtään ihmettele sitä, että moni pienen liikkeen omistaja pitää kilpailua nettimyyntifirmojen kanssa tuskallisena ja jopa epäoikeudenmukaisena.
Potutusta ei helpota se toimintamalli, jonka moni kuluttaja on omaksunut: valitaan ensin netistä kiva tuote, vaikkapa kamera, mennään sitten liikkeeseen katsomaan laitetta muka ostosmielessä, pyydetään perusteellinen opastus, kiitetään kohteliaasti ja sanotaan, että "pitääpä miettiä". Kotona sitten suoraan nettiin ja tekemään tilaus samasta laitteesta.
TV-uutisissa esiintyi muutama päivä sitten nuori aikuinen, joka kertoi hankkivansa vaatteensa nykyään nettikaupoista. Ongelmana on tietysti oikean koon löytäminen. Tämän pulman hän kertoi ratkaisseensa kätevästi. Hän käy sovittamassa samat vaatteet ensin oikeassa liikkeessä ja tekee tilauksen sitten nettiliikkeestä.
Lausunto oli kiitettävän rehellinen mutta menettelytapa kyseenalainen. Jos olisin kauppias, ohjaisin tällaisen "asiakkaan" hihasta pitäen ulos ja sanoisin perään jotain ikävää. Ongelma tietysti on, miten ketkun erottaa aidosta asiakkaasta,