Katseet Virpiniemessä -juttu (Kaleva 21.3.) oli aivan oikein heidän kohdaltaan, jotka eivät tarvitse alueelta vakituista asuntoa. Haluaisin kuitenkin valottaa asiaa toiseltakin kannalta, sitä kun ei jutussa millään tavalla tuotu esiin. Kerron tässä tarinaa siitä miten voi mennä, kun ei mene hyvin.
Perhe rakensi asunnon Kellonlahden alueelle ensimmäisten joukossa silloin, kun Haukiputaan kunta oli vielä itsenäinen. Muuttivat asumaan pysyvästi, ei heillä ollut muuta osoitetta. Lapset kävivät koulua Kellossa, sittemmin Länsituulen lukiossa. Mitään ongelmia koulu- ynnä muiden matkojen suhteen ei ole ollut.
Vuosien päästä puolisoille tuli ero, äiti jäi lasten kanssa asumaan tätä kotia. Jossain vaiheessa kuvioon tuli uusi parisuhde, joka vakiintui niin, että puolisot päättivät muuttaa yhteen. Mies myi asuntonsa Etelä-Suomesta, teki muuttoilmoituksen Virpiniemeen.
Haukiputaan seurakunnasta tuli kirje, jossa puoliso toivotettiin tervetulleeksi seurakunnan jäseneksi. Sitten alkoivat vaikeudet. Maistraatista tuli kirje, että Virpiniemeen ei voi muuttaa pysyvästi (loma-asunto). Nyt siis on osoitteeton, äänestämässäkin piti käydä Oulussa Tehtaankadulla paikassa, jossa äänestävät sellaiset henkilöt, joilla ei ole pysyvää osoitetta.
Moottoripyörään ynnä muuhun ei saa vakuutusta, kun ei ole osoitetta, puhelinoperaattoria ei voi vaihtaa, kun ei ole osoitetta. Pankin vaihto, pankkikortti, kirjastokortti, jopa veikkauskortti tyssää siihen, että ei ole osoitetta.
Terveyspalvelut, mikäli ei olisi työterveyshuoltoa, eivät onnistuisi. Työnantajan kanssa on pitänyt käydä tiettyjä neuvotteluja, kun työntekijällä oletetaan olevan pysyvä osoite.
Lapsi, joka muutti aikoinaan perheensä kanssa tähän kotiin, on aikuisuuden kynnyksellä ja aloittelemassa omaa elämää. Varmaan kaikki vanhemmat sanovat lapselleen, että mikäli ”maailmalla” ei onnistu, tulet takaisin kotiin, täällä on aina paikka sinulle.
Mitä äiti tässä tapauksessa sanoo lapselleen koska tietää, että mikäli asioihin ei tule muutosta, ei lapsi voi enää saada osoitettaan takaisin lapsuudenkotiinsa.
Jotenkin tuntuu, että nämä yllä mainitut seikat ovat vastaan jopa ihmisoikeuksia.
Nämä ovat vain yhden perheen murheita, varmaan monella muullakin perheellä tällä alueella on samanlaisia, ja paljon suurempiakin murheita, muun muassa lapsen huoltajuusjutuissa uusperheessä.
Seija Torvela
Haukipudas
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.