Moni antaa tie­to­jaan miet­ti­mät­tä mark­ki­na­mies­ten käyt­töön – täl­lai­sia muu­tok­sia EU:n uusi tie­to­suo­ja-ase­tus tuo

Jokainen tuottaa rahanarvoista tietoa käyttäessään internetin sovelluksia ja sivustoja. Sähköisiä kansalaisoikeuksia ajava Elias Aarnio toivoo ihmisten kiinnostuvan tietosuojastaan.

Muutama vuosi sitten joukko lontoolaisia oli valmis luopumaan esikoislapsestaan ilmaista Wi-Fi-yhteyttä vastaan. He suostuivat lukematta käyttöehtoihin tietoturvaohjelmistoyritys F-Securen testissä.

Tapaus kuvastaa Electronic Frontier Finland ry:n varapuheenjohtaja Elias Aarnion mukaan hyvin sitä, miten huolettomasti ihmiset suhtautuvat käyttöehtoihin. Kansalaisten sähköisiä oikeuksia ajavan järjestön puhemies onkin tyytyväinen siitä, että tietoisuus on lisääntymässä ja keskustelu tietosuojasta kunnolla alkamassa.

Tietosuoja on ollut tapetilla viime viikon perjantaina voimaan astuneen EU:n uuden tietosuoja-asetuksen, GDPR:n, myötä. Moni havahtui asiaan viimeistään siinä vaiheessa, kun perkasi yritysten viime hetken sähköpostitulvaa tietosuojasta ja käyttäjäehdoista. Moni havahtui myös siihen, miten useassa paikassa omia henkilötietoja onkaan. Joku saattoi jopa kiinnostua, mihin näitä tietoja käytetään.

Mutta kertauksen vuoksi: mitä GDPR muuttaa? Effi ry:n Elias Aarnio tiivistä asetuksen hengen:

– Kysymys on kontrollista. Kenellä on oikeus päättää, miten sinun ja minun henkilötietoja käsitellään. Nyt se kontrolli palautetaan yksityisille ihmisille, jotka voivat katsoa, mitä tietoja on kerätty ja päättää, mitä niille tehdään.

EU-maiden kansallisen lainsäädännön yhtenäistäminen vastaamaan asetusta, jonka rikkominen voi johtaa isoihin sanktioihin, on merkittävä signaali. Uudet säännöt koskevat kaikkia, paikallisista pienyrittäjistä yhdysvaltalaisiin suuryrityksin ja kiinalaisiin verkkokauppoihinkin.

– Tietosuoja-asetusta alettiin säätää, kun huomattiin, minkälaisia lieveilmiöitä internetin käyttöön liittyy, Aarnio sanoo.

EU:ssa on haluttu erityisesti lisätä läpinäkyvyyttä Googlen ja Facebookin kaltaisten yhdysvaltalaisten teknologiajättien toimintaan.

Elias Aarnion mukaan lainsäädäntöä tarvitaan, sillä yhdysvaltalainen suhtautuminen yksityisyydensuojaan poikkeaa perustavalla tavalla eurooppalaisesta:

– Euroopassa ajatellaan, että oikeus yksityisyyteen on ihmisen perusoikeus. Se nauttii samanlaista suojaa kuin esimerkiksi kotirauha.

– Yhdysvalloissa ei ole henkilöiden tietosuojaa koskevaa kattolainsäädäntöä, koska lainsäädäntöperinteeseen kuuluu mahdollisimman vähäinen sääntely.

Facebookin Cambridge Analytica -vaaliskandaali ja voimaan tullut EU-asetus saattavat kuitenkin muuttaa asenteita yleisesti.

Elias Aarnio arvelee, että selkeistä käyttöehdoista ja tietoturvasta saattaa tulla jopa kilpailuvaltti yritysten ja maiden välillä globaalissa talouskilpailussa.

Mutta lainsäädäntö ei ratkaise suurinta ongelmaa, joka on se, että ihmiset eivät itse ole kiinnostuneita tietoturvastaan. Kiireisessä informaatiotulvan ajassa voi tuntua kohtuuttomalta ja hyödyttömältäkin perehtyä lukemaan sivutolkulla lakijargoniaa ennen kuin kirjautuu osaksi palvelua, jossa ”kaikki muutkin sitä paitsi jo ovat”.

Elias Aarnio ymmärtää tämän hyvin, vaikka itse ”tiukan linjan edustajana” ei hyväksy yhtäkään käyttöehtoa lukematta. Aarnion mukaan tärkeää olisi, että ihmiset ymmärtäisivät edes logiikan, jolla internet-ajan bisnesmalli toimii.

– Jos joku palvelu tai tuote on maksuton, silloin myytävä tuote on käyttäjä itse.

Evästeillä ja muilla tavoin kerättyä tietoa, big dataa, kutsutaankin yleisesti uudeksi öljyksi.

– Ihmisillä pitää olla oikeus päättää, miten dataa voidaan käyttää ja hyödyntää. Se ei saa olla pelkästään suuryritysten päätösvallassa.

Ja GDPR:n myötä näin onkin niiden tietojen suhteen, jotka on itse luovuttanut. Henkilötietoja voi tarkastella, siirtää muihin kilpaileviin yrityksiin ja halutessaan ne voi myös poistaa. Tietosuojarikkomuksista voi tehdä valituksen oman maan valvovalle viranomaiselle, joka meillä on Tietosuojavaltuutetun toimisto.

Mutta vaikka tiedonkeruusta kannattaa olla tietoinen, se ei ole kategorisesti huono ja pelottava asia. Tietoa käytetään yleensä palvelun parantamiseen ja mainosten kohdentamiseen, mikä valtaosalle on sopiva vaihtokauppa muuten maksuttomasta palvelusta. Lopulta kyse on tasa-painon löytämisestä sekä kuluttajien tietoturvan ja yksityisyydensuojan kannalta kyseenalaisten toimintatapojen tuomisesta päivänvaloon.

– Haluan kannustaa ihmisiä pohtimaan, missä menee raja. Jos ei lue käyttöehtoja, eikä yhtään välitä siitä, minkälaisia lupia antaa, se antaa huonossa tapauksessa toimijoille vapaat kädet tietojen ryöstöviljelyyn, Aarnio sanoo.