Ainakin 2 700 ihmistä tuomittiin vuonna 2003 kuolemaan 63 maassa, kertoi Amnesty International viikolla. Todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi, koska äärimmäistä rangaistuskäytäntöä - itse asiassa usein kostoa - harjoittavat hallitukset eivät pidä melua asiasta. Tietoon tuli yli 1 100 teloitusta. Muutamassa maassa tapetaan myös edelleen ihmisiä, jotka ovat tehneet rikoksensa alle 18-vuotiaina, mutta joiden ei siis uskota käsittävän aikuisempana tekojensa merkitystä.
Maailmalla on kuitenkin selvä tendenssi luopua hengen ottamisesta. Lisäksi eräissä maissa voidaan tuomio langettaa vain erityistapauksissa, tai yhtään teloitusta ei ole toimeenpantu vuosikymmeneen. Lisäksi siitä kerran luopuvat ottavat sen erittäin harvoin uudelleen käyttöön.
Amnesty osoittaa syyttävän sormensa kohti Kiinan, Iranin, Yhdysvaltain ja Vietnamin nelikkoa, joka oli viime vuonna sen laskujen mukaan vastuussa 84 prosentista kaikista tietoon tulleista teloituksista.
Yksikin tapaus on useimpien EU-kansalaisten näkökulmasta liikaa. Heistä muunlaiset moraaliset, eettiset tai oikeuspoliittiset perustelut tuntuvat kestämättömiltä.
Yksin Kiinasta vuoti tietoja yli 700 teloituksesta, mutta määrä saattaa olla huomattavasti korkeampi. Jos sen suhteuttaa karkeasti Kiinan väkilukuun ja vertaa Suomeen, se merkitsisi, että meillä surmattaisiin oikeuden päätöksellä joitakin ihmisiä vuodessa.
Kiinan väkiluku on tietenkin valtava ja puolueita vain yksi. Ja aasialaiseen ajattelutapaan on väitetty kuuluvan, että rikoksista - esimerkiksi huume- ja talousrikoksista - tulee langettaa luja ja tiukka rangaistus.
Puolueen pulmana on tietenkin myös yhtenäisyyden säilyttäminen, ja maan koossapysymisen on katsottu edellyttävän kovia otteita. Kuolemantuomioita on jaeltu poliittisista syistä ainakin läntisessä Xinjiangissa, jossa asuvat uiguurit poikkeavat valtakiinalaisuudesta ja jossa on ollut levottomuuksia.
EU:n kanssa hyvät suhteet solmineen Kiinankin on havaittu kuitenkin kiusaantuneen arvostelusta.
Vielä suuremmalla syyllä voidaan ehkä kysyä, miksi kuolemanrangaistus on yhä 2000-luvulla käytössä Yhdysvaltain 38 osavaltiossa. Esimerkiksi nykyisen konservatiivipresidentin kotiosavaltio Texas on kärsinyt kauan erityisen kyseenalaisesta maineesta, mutta myös edellinen demokraattipresidentti teki selväksi omassa vaalikampanjassaan 90-luvun alkupuolella, että hän kannattaa kuolemanrangaistusta.
Muunlaisen selkeän kannan ottaminen merkitsisi ilmeisesti monin paikoin poliittista itsemurhaa, ainakin suurta äänikatoa. Sama pätee kaiketi teloittamiseen alaikäisenä tehdyistä rikoksista.
Ankara linja rikollisuutta vastaan on sen sijaan ilmeisen helppo markkinoida mediassa, koska se toimii - yksinkertaistaen - vastaiskuna esimerkiksi väkivaltarikollisuudesta kertoville isoille otsikoille.
Yhdysvalloissa on samalla esitetty, että nykyjärjestelmä tulee itse asiassa rahassa mitattuna kallimmaksi kuin se, että pahimmat murhaajat istuvat lopun ikänsä vankiloissa. Heidän oikeusapunsa maksaa, samoin eri valitusasteiden läpikäynti ja tuomioiden toimaanpanoa odotetaan useinkin vuosikymmen.
Kiinnostava oli myös äskettäin erään kuvernöörin perustelut sille, miksi hän armahti viimeisenä virkapäivänään osavaltionsa kuolemaantuomitut: hänen mielestään liian monessa tapauksessa oli voitu osoittaa, että teloitettu oli väärä henkilö.
Laajenevan Euroopan unionin tilanne on tässä suhteessa perin juurin inhimillisempi.