Syksyn tullen moni katsoo itseään kriittisesti peilistä. Kesän aikana kertynyt turvotus on saatava pois. Konstit on monet, sillä kirjakauppojen hyllyt pursuavat erilaisia laihdutuskirjoja. Myös netistä ja naistenlehdistä löytää dieetin jos toisenkin.
Ravitsemusterapeutti Marja Karppinen Oulun Diakonissalaitoksen laihdutusklinikalta tyrmää suurimman osan mullistavista ruokakavalioista.
"Kaikenlaisissa kuureissa on ongelmana se, että lopettamisen jälkeen paino nousee, jos ei dieetin aikana ole tehnyt ratkaisua siitä, miten tästä eteenpäin. Ne eivät ratkaise varsinaista ongelmaa", hän toteaa.
Kilot tulevat takaisin
Kaalisoppa-, vichy- sekä lentoemäntädieetin Karppinen kertoo poistavan lähinnä nesteitä. Viikon totaalisen kieltäytymisen jälkeen herkut maistuvat usein entistä paremmin.
"Toisaalta esimerkiksi kaalisoppaa ei viitsi syödä kovin monta päivää peräkkäin ja se sisältää muutenkin vähän energiaa, joten dieetillä kokonaisenergiamäärä jää senkin vuoksi varsin pieneksi."
Joillekin viikon kuuri saattaa kuitenkin toimia katkaisuhoitona vanhoihin elintapoihin, hieman samoin kuin paasto.
Poikkeuksen hyvin vähäkalorisissa dieeteissä tekevät niin kutsutut VLCD-dieetit. Ne koostetaan apteekeista saatavista jauheista.
"Näitä on tutkittu paljon ja ne on osoitettu merkittäväksi avuksi ylipainon hoitoon, jos painoindeksi on yli 35."
Normaalipainoiselle VLCD ei sovi, sillä muutaman kilon pudottamiseen se on liian raskas ja vaativa laihdutusmuoto.
Viime vuosien hittikeksinnöt saavat Karppiselta tylyn tuomion. Omenaviinietikan toimivuudesta ei ole tieteellistä todistusta. Vuosi sitten kohua herättänyt veriryhmädieetti taas sai tämän vuoden Suomen Lihavuustutkijat ry:n Laihdutuslimbo-palkinnon.
Elämäntavat suurin tekijä
Oman ryhmänsä painonpudotuksessa muodostavat kokonaan uudenlaista elämäntapaa tarjoavat dieetit. Varsinkin Atkinsin dieetti on noussut viime aikoina julkisuuteen hiljaiselon jälkeen. Alun perin tämä proteiinipitoinen laihdutusmenetelmä lanseerattiin 1970-luvun alussa. Nykyisten ruokavaliosuositusten mukaan dieetti on kuitenkin hyvin epäterveellinen.
"Atkins perustuu siihen, että kun ihminen syö vähän hiilihydraatteja, elimistö menee ketoositilaan ja alkaa polttaa rasvaa."
Eli menetelmällä todellakin laihtuu. Riskit ovat kuitenkin suuret. Varsinkin sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien tulisi välttää sitä.
"Pidempään jatkettuna tällainen ruokavalio voi olla jopa vaarallinen, sillä se nostaa sekä kolesterolia että verenpainetta, myös kihti ja sapppikivet uhkaavat", Karppinen sanoo.
Hieman kesympi versio proteiinidieetistä on Zone, jossa hiilihydraatteja saa syödä jonkin verran. Vähiten Karppinen on huolissaan Montignacista, sillä se on lähinnä virallisia suosituksia. Montignacin menetelmässä pyritään välttämään esimerkiksi vaaleaa leipää ja sokeria. Olennaista on myös se, mitä ruoka-aineita saa syödä samanaikaisesti.
Karppisen mielestä monissa ruokavalioissa painoa pudottaa myös niihin liittyvien kiellettyjen ja sallittujen ruokien määrä. Kun ei tiedä, saako jotain syödä vain ei, niin se jää helposti lautaselle.
"Minusta tuntuu, että jos itse alkaisin tällaiselle, niin hermot menisivät. Näissä karsiutuu niin monia hyviä ruoka-aineita."
Pienemmät ruoka-annokset
Kevyempään oloon on vain yksi kestävä tie: syö vähemmän kuin kuluttaa. Vain pysyvä elämäntapojen muutos auttaa. Karppinen muistuttaa siitä, että painonpudotuksen jälkeen ihminen tarvitsee vähemmän energiaa kuin ennen painonpudotusta. Moni ei tätä huomaa ja palaa samoihin ruokamääriin kuin ennenkin.
Kesän jälkeisestä turvonneesta olosta kärsiviä Karppinen lohduttaa sillä, että kun grillaus, jäätelö ja terassi-illat loppuvat, loppuu myös painonnousu. Kun elämäntavat normalisoituvat, voi painokin palata entisiin lukuihin.
Tarvittaessa muutaman kilon painonpudotus onnistuu pienillä muutoksilla.
"Pienentää ruoka-annoksia ja karsii ylimääräisistä herkuista. Samanaikaisesti kannattaa lisätä liikunta", hän toteaa.
Liian rajut kuurit poistavat nestettä ja lihaskudosta. Jotta suurin osa hävinneestä massasta olisi rasvaa, tulisi laihtumisvauhdin olla 2-4 kiloa kuukaudessa.