"Monet itkut on it­ket­ty"

Oulun seudulla asuva, reilu kolmikymppinen Liisa, sairastui paniikkihäiriöön vuonna 1998. Hän haki apua, mutta hoito jäi kesken, kun Liisa muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt hän käy terapiassa.

Oulun seudulla asuva, reilu kolmikymppinen Liisa, sairastui paniikkihäiriöön vuonna 1998. Hän haki apua, mutta hoito jäi kesken, kun Liisa muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt hän käy terapiassa.

Liisa uskoo, että lapsuuden ja nuoruuden ongelmat pulpahtivat pintaan paniikkihäiriönä. "Oireilen huonojen kotiolojeni vuoksi", hän vakuuttaa ja vaikuttaa hieman katkeralta.

Liisan perheessä viina ja väkivalta näyttelivät isoa roolia. Hän joutui teini-ikäisenä usein lähtemään kotoaan karkuun. Turvakoti on tuttu paikka.

"Lisäksi aikuisiällä ex-mieheni juopottelu, alistava käytös ja väkivalta edesauttoivat sairastumista", Liisa huokaa.

Paniikkihäiriön lisäksi Liisalle tuli lisäkiloja.

"Turvauduin ruokaan. Se ei pettänyt minua koskaan."

Paniikkihäiriö toi kuitenkin ongelmia ruoan hankkimiseen. "Minusta ei ollut pahimmillaan käymään kaupassa, vaikka jääkapissa ei ollut mitään syötävää. Kaupungin bussien käyttö oli oikeaa helvettiä. Tai hyvän ystävän kohtaaminen. En toivoisi paniikkihäiriötä pahimmalle vihamiehellenikään", Liisa vuodattaa.

Sairastuminen oli monen asian summa, mutta silti:

"Miten se voi tulla minulle? Avoimelle ja ihmisten kanssa toimeentulevalle ihmiselle?"

Hän on onnellinen, että löysi uudelleen terapian.

"Päällimmäinen tehtävä on nyt saattaa itseni kuntoon. Monet itkut on terapiassa itketty."

Yli kolmikymppinen oululainen Kimmo sairastui paniikkihäiriöön vasta vuosi, pari sitten.

Hän koki hengenahdistusta, pahoinvointia, heikotusta, korkeaa sydämen lyöntitiheyttä sekä pakonomaista tarvetta päästä meluisasta ja vieraasta tilanteesta pois.

"Menin lääkäriin sydänoireiden vuoksi. Lääkäri diagnosoikin paniikkihäiriön."

Kimmon sairaus puhkesi dramaattisen tapahtuman vuoksi.

"Äitini kuoli äkillisesti. Huolehdin muista, enkä osannut prosessoida asiaa itseni kanssa. Ajan kanssa tilanne on kuitenkin helpottanut", Kimmo kertoo.

Hän syö kerran päivässä otettavaa lääkettä, joka vaikuttaa fysiologisiin tekijöihin. "Oireet ovat lähes hävinneet", hän iloitsee.

Se on tärkeä juttu, sillä Kimmo esiintyy silloin tällöin ihmisjoukoille.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Ilmoita asiavirheestä