Eduskuntavaalien varsinaiseen äänestyspäivään on enää seitsemän aamua. Monet ovat ehtineet äänestää jo ennakkoon, joten heidän valintansa on jo tehty.
Näissä vaaleissa on aiempaa enemmän niitä, jotka ovat ehkäpä äänestyskoppiin asti epävarmoja siitä, mitä puoluetta aikovat äänestää. Epävarmojen osuus on alkuvuodesta kasvanut vaalipäivän lähestyessä. Voisi luulla, että olisi käynyt päinvastoin.
Vaikka vaalien suurimmasta voittajasta ei taida olla kenelläkään epäselvyyttä, valinnastaan viimeiseen asti epävarmat tuovat näihin vaaleihin rutkasti lisää jännitystä.
Kalevan äsken julkaisemassa, Oulun vaalipiiriä koskeneessa kannatusgallupissa kantansa lukitsemattomien osuus oli vajaat kolme viikkoa ennen vaalisunnuntaita hiukan yli kolmannes.
Tuhti kolmannes on paljon vaalipiirissä, jossa puoluekenttä on vakiintuneempi kuin etelän rintamailla. Kannastaan epävarmoja tai liikkuvia äänestäjiä on ollut yleensä eniten pääkaupunkiseudulla. Ainakin näissä vaaleissa heitä on paljon Oulunkin vaalipiirissä.
Kalevan gallupissa suurista puolueista kokoomuksen pito oli kaikista heikoin. Kokoomusta viimeksi äänestäneistä alle kaksi kolmannesta aikoi tehdä niin nytkin.
Kannastaan epävarmoja ja liikkuvia äänestäjiä on ollut toki aiemminkin, mutta heidän vaikutustaan on alettu kuutioida kunnolla vasta viime vuosina.
Viime eduskuntavaaleissa Oulun vaalipiirissä annettiin runsaat 243 000 ääntä. Jos näissä vaaleissa äänestäisi sama määrä, kantansa vielä päättämättömiä olisi ollut Kalevan gallupin mittauspäivinä yli 82 000. Tuo määrä tarkoittaisi 18 edustajan vaalipiirissä kuuden kansanedustajan valintaan tarvittavaa äänimäärää.
Valtakunnallisesti kantansa lukitsemattomia on ollut mielipidetiedusteluissa vielä paljon enemmän. Lisäksi heidän määränsä on ollut nousussa vaaleja kohti.
Yleisradion valtakunnallisessa puoluekannatusgallupissa tammikuussa epävarmoja oli yli 39 prosenttia. Helmikuussa lukema oli kivunnut jo yli 42 ja maaliskuussa yli 43 prosentin. Helsingin Sanomien kyselyssä helmikuussa lukema oli 38 prosenttia.
Normaalia suurempi epävarmojen osuus kielii äänestäjien neuvottomuudesta ja/tai ärtymyksestä. Se ei lupaa hyvää kotimaan äänestysprosentille, joka on keikkunut 70 prosentin molemmin puolin vuodesta 1991. Pohjanoteeraus on vuoden 2007 eduskuntavaalien vajaat 68 prosenttia.
Tuollaiset lukemat eivät kerro vielä edustuksellisen demokratian kriisistä, mutta häpeällisen matalia ne ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna.
Esimerkiksi Ruotsissa viime syyskuun valtiopäivävaaleissa uurnilla kävi lähes 86 prosenttia äänioikeutetuista, ja lukema vain nousi edellisvaaleista.
Ruotsissa on lisäksi käytössä listavaali. Siinä äänestäjät saavat tyytyä siihen, että puolueet panevat ehdokkaansa listalle järjestykseen, jonka mukaan heitä sitten valitaan. Suomessa on käytössä henkilökeskeisempi järjestelmä, jonka luulisi kiinnostavan äänestäjiä listavaalia enemmän.
Norjassakin vuoden 2013 suurkäräjävaaleissa äänestysprosentti oli yli 78. Tanskan kansankäräjävaaleissa vuonna 2011 rätinki oli hurja, yli 87 prosenttia. Suomessa yllettiin lähelle näitä lukuja vain umpipoliittisilla 1960- ja 1970-luvuilla.
Huonon äänestysprosentin ja suuren epävarmojen määrän yhdistelmä voi heilutella vaalitulosta gallupeista paljonkin.
Valtakunnallisissakin gallupeissa epävarmoja on ollut normaalia enemmän kokoomuksessa, jonka äänestäjät ovat perinteisesti olleet hyvin puolueuskollisia. Sen sijaan potentiaalisten demarikannattajien äänestysvarmuus on kasvanut. Jos näin myös kävisi, SDP:n mahdollisuudet kakkospaikkaan paranisivat.
Vaikka keskustan gallupkannatus on kääntynyt jo laskuun, tarjolla oleva vaalivoitto näkyy gallupeissa valinnan varmuutena. Sen gallupsuosio käväisi jo tapissa eli sillä korkeudella, jonka yli potentiaalisia keskustan äänestäjiä ei yksinkertaisesti löydy.
Puoluejohtajien vihoviimeisten televisiotenttien, äänestysprosentin ja vaalipäivän sään lisäksi tulokseen voi vaikuttaa vielä kaksi asiaa: Kreikka ja Talvivaara.
Kolumni