Helsinki Kansallismuseon uuden Leikkiä ja totta -näyttelyn tunnuksena on reippaasti askeltava, valkoinen puuhevonen. Hevonen on valmistettu Oulussa 1870-luvulla.
Kansallismuseon kokoelmiin hevonen on päätynyt 1922 antiikkikaupan kautta yhdessä noin seitsemänkymmenen muun leikkikalun kanssa oululaisen kauppias Olof Lundströmin perheen jäämistöstä.
Tästä jäämistöstä Leikkiä ja totta -näyttelyssä on valkoisen hevosen lisäksi muun muassa Albert-pojan keinuhevonen vuodelta 1837, leikkikeittiön puuastioita ja varhaisia, ilmeisesti alkuaan saksalaisia mekaanisia leluja sekä tinasta valmistettuja rekiä, eläimiä ja ihmisiä
Näyttelyn pohjoiset ulottuvuudet
"Pohjoisen ulottuvuuden" kohtaa näyttelyssä muutenkin tämän tästä.
Oulun kuurojen koulun veistonopettaja ja kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju valokuvasi mestarillisesti Lapissa ja Pohjanmaalla lapsia, heidän leikkikalujaan ja leikkejään. Paulaharjun kuvat, jos mitkä, kuuluvat Leikkiä ja totta -näyttelyyn.
Sitä paitsi Kansallismuseon toisen kerroksen aulassa on pysyvästi esillä raahelaisen Aina Frimanin viehättävä kolmikerroksinen nukkekotikaappi 1850-luvulta.
Yli 1 000 leikkikalun hehkutus
Leikkiä ja totta -näyttelyn yli tuhannen leikkikalun keskellä muistot heräävät.
Sanat leikisti - oikeesti ovat kuuluneet kaikkien meidän aikuisten sanavarastoon. Leikkien avulla on opittu ympäröivää todellisuutta ja menty jännittäviin seikkailuihin kauas todellisuudesta.
Näyttely myös esittelee tehokkaasti kansainvälisen ja suomalaisen leluteollisuuden historiaa 1800-luvun alusta aina 1980-luvulle saakka. Niinpä nuoret aikuisetkin voivat nostalgisoida. Nyt puinen Fortuna-peli, Matchbox-autot, Rubikin kuutio, legot sekä Stars Wars- ja Action Man-hahmot ovat jo museaalisia esineitä.
Laajoja kulttuurihistoriallisia ajatuksenlentoja saa aikaan iso musta laite. Kirjailija Maxim Gorki toi tuon Laterna Magica -koneen Suomeen, tuliaislahjaksi Akseli Gallen-Kallelan lapsille 1905. Samalla vierailulla Gallen-Kallela maalasi kuulun muotokuvan Gorkista.
Leikkien vaatimattomimpia juuriakaan ei näyttelyssä unohdeta. Käpylehmät, tuohipallot, puuhyrrät ja omakätisesti puusta veistetyt eläimet ovat näyttelyn runsaudessa juuri niitä, joiden toivoisi uudelleen tulevan mukaan lasten arkipäivään.
Kokata ei voi, leikkiä keisaria kyllä
Lapset haluaisivat tietenkin halimaan kymmeniä ja kymmeniä pehmeitä nukkeja ja nalleja, kokkaamaan leikkikeittiöön, ratkomaan pulmalelujen arvoituksia, katselemaan wiew master-kuvia tai ratsastamaan leikkihevosilla. Kaikki tämä runsaus on, ikävä kyllä, lasien takana.
Vitriinien korkeudessa on ystävällisesti otettu lapsen mittasuhteet huomioon. Ja pian varmaankin lasit ovat täynnä pienten nenien ja sormien innostuneita jälkiä.
Mutta näyttelyssä voi - ihan oikeesti - leikkiä keisaria valtaistuimellaan. Pienoisjäljennös Aleksanteri I:n valtaistuimesta ja sen katoksesta ei ole lasin takana. Punaisen sametin korvaa komeasti Maija Isolan punainen Fandango-kangas.
Leikkiä ja totta, lelujen taikamaailma. Näyttely Suomen kansallismuseossa Helsingissä 2.11. saakka.