Ruotsin sosiaalidemokraattien uusi, lauantaina valittu puheenjohtaja Mona Sahlin ei ole kuka hyvänsä nainen. Hän on se sama nackalaiskansanedustaja ja demarien puoluesihteeri, joka lähti 1995 ovet paukkuen luottokorttiskandaalin takia Ingvar Carlssonin hallituksen varapääministerin paikalta ja joka julkaisi vuotta myöhemmin myrkyllisen kirjan kohtelustaan.
Siinä hän katsoi joutuneensa ajojahdin kohteeksi ja ihmetteli kuinka helposti oma puolue hänet hylkäsi. Edes puolueystäviltä ei tullut tukea, Sahlin kirjoitti. Nyt hän on komean paluun tehneenä samaisen puolueen puheenjohtaja.
Laineet löivät korkeana Ruotsin politiikassa lokakuussa 1995. Sahlinista oli ollut määrä tulla Carlssonin jälkeen demarien puheenjohtaja ja Ruotsin ensimmäinen naispääministeri. Häntä kutsuttiin jo Ruotsin rautarouvaksi, Britannian Margaret Thactherin lempinimeä mukaillen.
Mutta Ruotsin rautarouvapa kompastui lillukan varsiin, valtion luottokorttien väärinkäytöksiin. Hän oli käyttänyt niitä vähäisiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa, jotka hän maksoi myöhemmin omasta pussistaan. Valtakunnansyyttäjä tutki asiaa, mutta päätyi siihen, ettei rikosta ollut tapahtunut. Syytettä ei nostettu.
Sahlin oli kuitenkin jo sitä ennen päättänyt luopua tavoittelemasta puolueen puheenjohtajuutta. Hän jättäytyi sittemmin pettyneenä pois myös parlamentista.
Uran katkeamisen teki erityisen dramaattiseksi se, ettei kyseessä ollut vain yhden yksittäisen naisministerin tohelointi, vaan koko Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen haaksirikko. Sahlinille oli nimittäin rakennettu puolueessa systemaattisesti tähti- ja messiasroolia. Hänen piti pelastaa Ruotsin demarit uhkaavasta johtajakriisistä Carlssonin jälkeen ja nostaa puolueen kannatus uuteen, komeaan nousuun.
Sahlinin tähtiroolin rakentelu alkoi vuoden 1994 vaalikampanjassa, jonka Ruotsin demarit toteuttivat amerikkalaisten mediakonsulttien ja Bill Clintonin käyttämien oppien mukaan Valhallassa, Ruotsin demarien vaaleja varten perustamassa "sotahuoneessa". Termin keksi muuten aikoinaan muuan Hillary Clinton.
Ruotsin demaripuolueessa oli alun perin ajateltu, että kampanja rakennettaisiin Carlssonin, Sahlinin ja Göran Perssonin varaan. Amerikkalaiset neuvonantajat pudottivat kuitenkin tylsän Perssonin pois ja pohjasivat kampanjan putipuhtaasti Carlssonin ja Sahlinin varaan.
Tuloksena oli hätkähdyttävä ja uskalias julistesarja, jossa komeilivat kahdet jättikokoiset kasvot. Pelkistetty sanoma ilman tekstejä oli täysin uutta Ruotsin demarien keskuudessa.
Carlssonin kasvot viestivät sanomaa kokeneesta valtiomiehestä, johon kansa saattoi luottaa. 37-vuotiaan Sahlinin kasvot kertoivat uudistumisesta ja modernista ajattelusta. Sahlinille annettiin vielä taitavana sanankäyttäjänä ja kontaktin ottajana erityistehtävä: hänen piti puhua ihmisille ilman mikrofonia kaduilla ja toreilla.
Demarit onnistuivat Carlssonin ja Sahlinin johdolla. He voittivat vaalit ja palasivat valtaan kolmen vuoden oppositiokauden jälkeen. Carl Bildt sai mennä. Puoluesihteeri Sahlinista tehtiin tasa-arvoministeri ja varapääministeri.
Kun Sahlin luopui tavoittelemasta puoluejohtajuutta 1995, hän totesi, että saattaa vielä palata takaisin. Nyt se on tapahtunut, mutta aikaa vierähti 12 vuotta. Hän ei ole enää Ruotsin politiikan nuori palvottu tähti. Hän on 50-vuotias, ja valinta osui häneen siksi, että vetovoimaisemmat nimet hänen edeltään kaatuivat pois. Jos Ruotsin demarit olisivat saaneet valita vapaasti, he olisivat ottaneet mieluummin Euroopan unionin komission varapuheenjohtajan Margot Wallströmin.
Sahlinin paluu osoittaa, että 12 vuoden takaiset tunnekuohut ovat tasaantuneet ja hän on saanut hyvityksen. Vaikka luottokorttisekoilu oli mittasuhteiltaan pieni, tosiasiaksi jäi, että hän osoitti huonoa harkintaa, kun ei pystynyt pitämään erillään omia ja valtion rahoja, vaan käytti luottokorttiaan toistuvasti väärin.
Tosiasiallinen anteeksianto Ruotsin sosiaalidemokraattisessa puolueessa tapahtui kuitenkin jo 1998, jolloin Sahlinista tuli apulaisministeri elinkeinoministeriöön. Hänet valitsi tehtävään Göran Persson, josta oli tullut 1996 Ruotsin demarien uusi puheenjohtaja Sahlinin väistyttyä hänen tieltään pois.
Persson johti puolueensa vaalitappioon ja oppositioon viime syksynä. Sahlinin pitäisi palauttaa se takaisin valtaan seuraavissa vaaleissa. Politiikan kiemurat ovat ihmeellisiä.
Sahlin ei herätä enää samanlaista innostusta kuin 1994 ja 1995. Tunnelma hänen ympärillään on hieman väsähtänyt joskin hyvin asiallinen. Puolueella kun pitää olla johtaja.