Nyt kun syyskuun vaaleihin on aikaa puoli vuotta, Ruotsin punavihreällä oppositiolla on selvä yliote porvarilliseen hallitukseen nähden. Vaaleissa maan hallitus vaihtuisi ja se saisi pääministerikseen siipeensä saaneen poliitikon.
Vaalivoiton pitäisi ilahduttaa oppositiopuolueita eli sosiaalidemokraatteja, vihreitä ja vasemmistopuoluetta. Asia on kuitenkin päinvastoin. Opposition johtajan, sosiaalidemokraattien Mona Sahlinin kannalta tilanne on synkkä, vaikka hän vaalivoiton tullessa olisi itsestään selvä pääministeri.
Sahlinin vetovoima on selvästi vähentynyt huolimatta hänen pitkästä ja osin kuperkeikkoja sisältäneestä marssistaan valtiopäivien nuorimmasta poliitikosta vuodelta 1982 puoluejohtajaksi vuonna 2007. Hänen muuttunut julkisuuskuvansa - arkipäiväisestä, kovasti meikatusta nuorisopoliitikosta vakaaksi keski-ikäiseksi Svea-mammaksi ja kansallisen turvallisuuden vertauskuvaksi - ei näytä tuoneen hänelle hyötyä. Vastikään 53 vuotta täyttäneellä Mona Sahlinilla on puolueensa sisällä suuria huolia ja hänen asemaansa kyseenalaistetaan voimakkaasti.
Mielipidekyselyiden osoittaessa punavihreälle oppositiolle selvää edistystä suurimman puolueen puheenjohtajaan kohdistuva luottamus vähenee koko ajan. Suurin osa hänen oman puolueensa väestä tuntee kyselyiden perusteella karmivan suurta epäluottamusta häntä kohtaan. Ei ole liioittelua luonnehtia hänen saamaansa tukea katastrofaalisen vähäiseksi.
Sahlinin kannatus on pudonnut 26 prosenttiin samaan aikaan kun hänen virkasisarensa oppositiossa, ympäristöpuolueen Maria Wetterstrand, on nostanut suosiolukunsa 46 prosenttiin eli melkein yhtä korkeaksi kuin Fredrik Reinfeldt, jonka vastaava luku on 50 prosenttia. Joissakin ilkeämielisissä blogikirjoituksissa, joita tämän Ruotsin tähän saakka ehdottomasti kovimmaksi ja likaisimmaksi muodostuvan vaalikampanjan aikana on ilmestynyt, todetaan jopa, että demarien kannattajat haluaisivat pääministeriksi mieluummin Wetterstrandin.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!