Kokoomuksen johtajapeli kuumeni tiistaina, kun Marjo Matikainen-Kallström ilmoittautui leikkiin mukaan. Kisa pelkistyy nyt siihen, valitaanko Ville Itälän seuraajaksi entinen hiihtäjäsuuruus vai joku miehen köriläs. Eurokansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström sulkeutui aikoinaan suomalaisten sydämiin olympiavoittajana ja maailmanmestarina, joka ei paljon puhua pukahtanut, vaan hymyili arvoituksellisesti kuin Mona Lisa ja sanoi tekevänsä parhaansa ladulla. Viileän pinnan alta löytyi kuitenkin valtava määrä sisua ja tahdonlujuutta, kuten hänen kuuluisa huudahduksensa havuista paljasti.
Vielä viime viikolla Matikainen-Kallström souti ja huopasi ehdokkuuden kanssa tavalla, joka pani kysymään, iskikö hän paitsi suksensa myös kuuluisan sisunsa naulaan 1989, jolloin hän lopetti hiihtouransa vain 24-vuotiaana. Hän oli spekulaatioissa kokoomuksen puheenjohtajapelin kuumin nimi, mutta hän paljasti epävarmuutensa ratkaisevalla hetkellä puoluevaltuuston kokouksessa perjantaina.
Ajatus noususta Suomen kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtajaksi ja mahdolliseksi pääministeriehdokkaaksi ilman kunnon kokemusta kotimaan politiikasta aivan ilmeisesti hirvitti häntä. Ei siinä mitään, samaa aprikoivat kaikki muutkin. Onko hänessä aineista panemaan kampoihin Paavo Lipposelle ja Matti Vanhaselle jo syksyn kunnallisvaalitaistelussa?
Nukkuminen muutaman yön yli ja työntöapu naisliitolta kuitenkin auttoivat. Matikainen-Kallström kokosi itsensä, rohkaistui asettumaan ehdolle ja ampaisi saman tien puheenjohtajapelin kärkeen. Kun Paula Risikko kieltäytyi kunniasta, Matikainen-Kallström jäänee ainoaksi naisehdokkaaksi. Kokoomuksen naiset eivät halua hajottaa ääniään.
Diplomi-insinööri Matikainen-Kallström on edustanut jo lähes kahdeksan vuotta ammattipoliitikkona suomalaisia Brysselin ja Strassbourgin parlamenteissa. Hän sai komeat 107 000 ääntä vuoden 1999 eurovaaleissa, joissa vaalipiirinä oli koko maa. Siitä huolimatta hän on yhä samanlainen etäinen ja arvoituksellinen Mona Lisa kuin hiihtovuosinaan.
Matikainen-Kallströmiä ei juuri tunneta poliitikkona edes hänen omassa puolueessaan, ja hän on sen takia helppo maalitaulu, kuten häneen jo nyt kohdistetut kovat hyökkäykset oikeistolaisuudesta osoittavat. Hänen nosteensa perustuu nimen ja tuoreuden luomaan odotusarvoon. Hän on politiikassa uusi, kiehtova kasvo.
Jos Matikainen-Kallström on kotimaan politiikassa vielä lähes täysi untuvikko, niin häntä auttaa se, ettei myöskään hänen pääkilpailijansa Jyrki Katainen voi kehuskella ansioluettelonsa pituudella. Katainen on vasta 32-vuotias toisen kauden kansanedustaja. Hän on kaksi vuotta nuorempi kuin Harri Holkeri tullessaan puheenjohtajaksi, ja Holkeri oli tehtävään liian kokematon.
Muista kisaan ilmoittautuneista Martin Saarikangas on taas liian iäkäs. Puolue ei voi rakentaa tulevaisuuttaan hänen varaansa. Asetelma voi suosia yllättäen ministerinäkin piipahtanutta Jari Viléniä, joka on vakuuttava esiintyjä, ja eduskunnan nestoreihin kuuluvaa Ilkka Kanervaa, jos hän lähtee ehdokkaaksi.
Pelkkä nimi ja kohuttu persoona eivät nosta Matikainen-Kallströmiä puoluejohtajaksi, etumatkasta huolimatta. Kamppailusta tulee kova ja pitkä, ja siinä pärjää vain, jos osaa asiaansa. Puheet kovasta oikeistolaisuudesta ovat melkoista liioittelua, mutta ne viittaavat siihen, että Matikainen-Kallström voi vielä tarvita avukseen havuja politiikassakin.