Oulun taiteiden yössä 20.8. on tarjolla muun muassa hamepainia, runonlausuntaa ja puunveistoa moottorisahalla -- kaikkea yhtä aikaa. Raimo Heikura valmentaa Oulun Pyrinnössä ensin mainittua lajia, toki ilman etuliitettä.
Tällä palstalla on jututettu edellisillä viikoilla olutharrastajaa ja rekkakuskia, ja itse olet painiharrastaja. Mikä näistä on kaikkein äijämäisin laji?
Kyllä se paini tietenkin on. Se on kova laji, siinä pitää olla mies trikoiden sisällä eikä mikään lammas.
Miltä hamepaini sitten kuulostaa?
Kyllähän miehuus siinä vähän kärsii. Minä ainakin näen, että kun ruvetaan painimaan, on trikoot päällä ja asialliset systeemit. Mutta meneehän se näin huumorimielessä.
Yleisesti luullaan, että kreikkalais-roomalainen paini polveutuu antiikin sotilaiden painityylistä, mutta tosiasiassa se onkin kehitetty ranskalaisesta sirkuspainista. Eikö se nyt ole pikkuisen neitimäinen lähtökohta?
Kyllähän se varmasti on, mutta sieltä Kreikasta se paini on saanut juurensa, ainakin näin painijoiden kesken. En minä ole kuullutkaan, että se Ranskasta olisi lähtöisin.
Kyllä jossakin niin luki.
Ehei, olet lukenut väärästä kirjasta.
Vai niin. No miten on, suostuisitko itse astumaan molskille hameessa?
En. Tai no leikkimielessä tietenkin, ja jos saisi vähän rahaa, niin miksei. Tänä päivänähän rajat ovat sitä varten, että ne rikotaan.
Millainen hame sopisi painimiseen parhaiten?
Roiskeläppähän se paras olisi.
Uskaltaisitko otella naisen kanssa, joka painisi omassa painoluokassasi?
Kyllä uskaltaisin. Mutta saattaisin jäädä liian pitkäksi aikaa siltaan.
Miksi painitrikoiden pitää olla niin kauhean näköisiä?
Eivät ne harrastajien mielestä ole kauheita - olet varmaan katsellut kuvia vanhoista trikoista. Niissä on menty eteenpäin niin, että lahkeet ovat pidentyneet ja kainalo noussut. Täytyy sanoa, että ennen ne olivat vähän sellaiset minitrikoot.
Mitä jos palattaisiin antiikin aikaan ja ruvettaisiin painimaan alasti vartalot öljyttyinä?
Jotakuta se voisi kiinnostaa, mutta ei minua. Tai no riippuu siitä, kuka siellä painisi. Jos naiset painisivat, voisi sitä katsomaan mennä.
Miksi melkein jokaisen baarin ovelta löytyy entisiä painijoita?
Paini on antanut portsarille työeväät. Henkilökunnalla on mukava olla töissä, kun on luotettava mies ovella. Puhumallahan sitä viimeiseen asti mennään, mutta tiukan paikan tullen on hyvä osata jotain.
Huhun mukaan painijoiden illanvietot menevät aina jossain vaiheessa painiksi. Eikö mittelö molskilla riitä?
Paini jää veriin, ja saunaillan jälkeen tulee helposti mieleen kokeilla taitoja. Kerran Etelä-Pohjanmaalla, joka on sellainen painin synagoga, kisat olivat ohi, kun kaksi vanhaa painikaveria tapasivat toisensa pukuhuoneessa ja rupesivat heti painimaan. Pitkästi päälle kuudenkymmenen molemmat, ja heittivät toisiaan kovalle lattialle. Kauhulla minä katselin, mutta ei siinä käynyt kuinkaan. Rehdisti toinen tunnusti toisen paremmuuden. Se on semmoista, veri vetää kokeilemaan. Erityisesti, jos toinen on aiemmin hävinnyt ja yrittää saada hyvitystä.
Taiteiden yön tapahtumasta puheen ollen: kumpi sopii käteesi paremmin, runokirja vai moottorisaha?
Runokirja. Painijat ovat hyviä lausujia ja runoilijoita. Taiteilijoita ne ovat painijatkin, tavalla tai toisella. Siksi paini sopii sinne Taiteiden yöhönkin ihan mainiosti.
Kiitos, eiköhän tämä ole tässä.
Pane siihen lopuksi vielä, että minä aina sanon, että paini on urheilua ja muu on liikuntakasvatusta. Mutta pane lainausmerkkeihin.