Oulun kaupunginteatteri: Luulosairas ja Teeskentelijä. Rakkaan ruumiimme sairaus ja terveys. Arto af Hällströmin suomentamista Molièren näytelmistä sovittaneet Seppo Parkkinen ja Juha Malmivaara. Ohjaus Juha Malmivaara (vierailija). Lavastus Hannu Lindholm (vierailija). Puvut Elisa Pfäffli (vierailija). Valot Vesa Huittinen. Projisointi Esa Tapani. Rooleissa: Kari J. Ristolainen, Hannu Pelkonen, Timo Reinikka, Tuula Väänänen, Hannu Kangas, Jaana Kahra, Ritva Grönberg, Merja Pietilä, Aki Pelkonen, Timo Pesonen, Mikko Leskelä, Antti Kaarlela ja voimistelija Joonas Puurunen. Ensiesitys suurella näyttämöllä 2.2.
Klassikot saavat tehokkaassa ajassamme vastaavaa käsittelyä mitä lääketieteen valelääkäri ehdottaa luulosairaalle potilaalleen Molièren komediassa: jos poistaa toisen raajan, se auttaa toisen hyvinvointia.
Nyt on muodikasta leikata väljät ja tehdä yhteenvetoja vaikka koko tuotannosta tyyliin Shakespearen kootut teokset sadassa minuutissa.
Ohjaaja Cilla Back paketoi toissavuonna Kuopion kaupunginteatterissa kuusi Molièren näytelmää esitykseksi Hotelli Molière. Oulussa on naitettu yhteen kaksi samaisen Jean Baptisten komediaa: Luulosairas ja Teeskentelijä (Tartuffe).
Voisi puhua molièrefileerauksesta analogiana suomentaja Arto af Hällströmin nokkelalle tartufileeraukselle.
Paraneeko potilas?
Katsoja on ainakin välillä yhtä ölövinä kuin mainoksen mies Jopen vitsissä: Tämä on sitä Molièrea, vai mitähän se oli? Tuo on kai Tartuffe, vai kukahan se oli? Se uskoo Taivaaseen, vai mihin se nyt oli? Nuo menee naimisiin, vai mihin ne nyt meni?
Klassikkokaksikko on sekaisin kuin korttipakka: pelataan yhtä aikaa pokeria ja hullunkurisia perheitä.
Tavoitteena on löytää vähintään kaksi paria. Jokerit - patakurko Tartuffe (Timo Reinikka) ja pata-akka Béline (Ritva Grönberg) - pyrkivät sekoittamaan perinnölliset kuviot.
Ohjaaja Juha Malmivaaran ote on karnevalistinen. Yhdessä lavastaja Hannu Lindholmin kanssa hän tekee Molièrestä teatterin uutta sirkusta, joka on tunnelmissaan ja näyissään paljon velkaa televisiosta tutuille Cirque du Soleilin sadunomaisille ja surrealistisille maailmoille.
Näytelmähybridin kohtauksista on tehty irrallisia numeroita, joita sitoo visuaalinen leikittely, valoshow ja kulisseissa temppuilu.
Suoranaisia sirkustaitoja esittää vain voimistelija Joonas Puurunen, jolla on myös sanaton rooli Tartuffe-kortin kääntöpuolena.
Tällaista vauhtia ei pyörönäyttämö ole Oulussa pyörinyt kai koskaan. Huimauksen tunteen tuottaminen kuuluu leikin ja pelin logiikkaan. Pyöritykset ovat välitiloja, joissa esityksen aikasiirtymät tapahtuvat ja pakkaa ravistellaan.
Jälki on värikästä ja näyttävää, mutta visio ja toteutus hämärämpi kuin ranskalaisella esikuvalla. Kuuta kannattaa tavoitella, mutta Aurinkosirkus jää killumaan korkealle yläpuolelle. Oulussa näyttämö kaipaa intensiivisempää läsnäoloa, muuntautumiskykyä ja lisää olemassaolon mystiikkaa.
Kaikesta vatkauksesta jää lopulta sekava ja sekalainen vaikutelma. Jos ei tunne Molièren näytelmiä kuin taskujaan, saattaa kuka kukin on -leikki alkaa turhauttaa.
Molière-muhennoksen mehukkaimpia paloja ovat komedioiden kulminaatiot: Herra uskovaisen (Kari J. Ristolainen), hänen vaimonsa (Jaana Kahra) ja Tartuffen keskinäiset tunnustelut sekä Herra sairaalloisen (Hannu Pelkonen), hänen vaimonsa Bélinen ja palvelijatar Toinetten (Tuula Väänänen) kuolemattomat vikitelmät.
Tunnistettavuus, myötähäpeä ja vahingonilo ovat edelleen komedian kiitollisinta kauraa.
Kun Molièren näytelmäkaksosten amputointiin alettiin, olisi dramaturgi Seppo Parkkisen kannattanut yhdistää myös isien ja tytärten tahtojen ja halujen kamppailut. Nyt ne pitkittävät alkupuoliskoa.
Pukusuunnittelija Elisa Pfäfflin puvustamat henkilöt ovat rönsyilevä ja kirjava joukko. Mistä kaikkialta assosiaatioita ja vaikutelmia onkaan haettu: Oulun Oopperasta, prinsessasaduista, Oliver Twististä, Bernarda Alban talosta, rokkiskenestä...
Timo Pesosen Damis on ainakin ilmetty Marilyn Manson! Tätä reittiä Molière olisi päivittynytkiinnostavasti myös nuorison kannalta.
LavastajaHannu Lindholm ja projisoinneista vastaava Esa Tapani tarjoavat runsaasti erilaisia visuaalisia vihjeitä, mutta niihin ei kaikkiin saa otetta. Taustalla savuttavat Stora Enson Oulun tehtaat ilmeisesti vihjaavat, että löytyyhän meitä teeskentelijöitä ja terveysintoilijoita täältä pohjoisen pääkaupungistakin.
Stora Enson suuntaan poistuu lopussa myös hyväuskoiselta Orgonilta hyvät rahat kääräissyt Tartuffe.
Käveleekö siinä tyytyväinen Stora Enson toimitusjohtaja?