Pääkirjoitus

Mo­lem­mat rivit jär­jes­tyk­ses­sä

Sekä hallituksen että opposition rivit pitivät hallitusohjelmasta äänestettäessä.

Kokoomuksen Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi ovat ketterästi omaksuneet ärhäkän oppositiopoliitikon elkeet.
Kokoomuksen Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi ovat ketterästi omaksuneet ärhäkän oppositiopoliitikon elkeet.

Sekä hallituksen että opposition rivit pitivät hallitusohjelmasta äänestettäessä. Menolisäyksistä kertovan asiakirjan myöhäinen julkistaminen oli hallitukselta kauneusvirhe. Välikysymys on jo tiedossa.

Maassa on eduskunnan enemmistön tukea virallisesti nauttiva hallitus. Ohjelmakeskustelun päätteeksi käyty äänestys tuotti tiistaina numerot 107-72. Niin hallituksen kuin oppositionkin jokainen paikalla ollut edustaja äänesti ryhmiensä näkemysten mukaisesti, tyhjää ei kukaan.

Enemmistöhallitukset selviävät vastaisuudessakin voittajina äänestyksestä, jossa niiden ohjelma punnitaan. Niin suurta yllätystä tuskin koetaan, että joku hallitus kaatuisi jo alkumetreillä. Silti keskustelu hallitusohjelmasta on tarpeen. Jos ministerit ovat viisaita, he ottavat huomioon parhaat palat opposition kritiikistä ja tylsyttävät opposition terän.

Nyt keskustelua hallitsi varsinkin loppuvaiheissa vahvasti kiista asiapaperista, jota oppositio luonnehti hallitusohjelman salaiseksi lisäpöytäkirjaksi. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki piti miltei keskustelun loppuun saakka kiinni näkemyksestä, että helmikuussa 2003 tehtyyn menokehykseen 1,12 miljoonan euron lisäykset vuoteen 2007 mennessä tuottava paperi pysyisi vain ministerien ja kansliapäällikköjen tietona.

Opposition kiivas paheksunta salailusta tepsi. Asiakirja ilmaantui edustajille maanantaina juuri ohjelmakeskustelujen päättymisen aikoihin eli aivan liian myöhään. Oppositio jättää menettelystä yhteisen välikysymyksen.

Salailunhalua on vaikea ymmärtää, koska asiakirjassa ei ollut suuria yllätyksiä eikä mitään piilottelemisen arvoista. Lisäykset saattoi aavistaa 52-sivuisen hallitusohjelman painotuksista. Silti keskustelu olisi saanut täsmällisempiä sävyjä, mikäli vanhan kehyksen ylittävät määrärahat olisi tunnettu tarkkaan. Ehkäpä puheiden taso ei olisi paljon parantunut, mutta nyt käytettiin paljon hukkaenergiaa arvailuihin.

Kokoomus vaati äänestyksen lykkäystä ja keskustelun uutta avaamista, jotta kehyspäätöksen lisäykset olisi saatu ruodituksi. Puhemiesneuvosto piti sellaista järjestelyä aivan oikein mahdottomana. Juridisia perusteita vaatimukselle ei ollut. Välikysymyskään tuskin kannattaa tässä vaiheessa. Opposition olisi kannattanut tyytyä siihen, että se painosti hallituksen pois salailulinjalta. Saavutus arvokas. Avoimuutta korostaneen pääministerin kuva sai odottamattoman kolhun. Ministerit toivottavasti oppivat, että kannattaa olla mieluummin hieman liian kärkäs tiedottaja kuin tiukka suunnitelmien pihtaaja.

Varsinkin kokoomuksen edustajat herkuttelivat sillä, etteivät hallitusohjelmassa näy kaikki keskustan vaalilupaukset. Helsingin yhteisövero-osuus, lapsilisät ja kansaneläkkeet ovat asioita, joissa keskusta on kokoomuksen mukaan erityisesti unohtanut puheensa.

Yhdenkään puolueen vaalilupaukset eivät koskaan ole toteutuneet täysimittaisesti, eivät kokoomuksenkaan. Siitä huolimatta viime vaalikaudella johtava oppositiopuolue keskusta jakoi lupauksia avokätisesti ja antoi samalla oppositiopuolueiden käsiin kortteja, joiden käyttöä ne eivät säästele. Se on aivan oikein. Demokratia ei toimi kunnolla ilman kriittistä oppositiota.

Neljän vuoden aikana voi kuitenkin tapahtua paljon. Jos hallitus saa työttömyyden laskemaan merkittävästi, kansalaiset antavat monta erhettä anteeksi. Mutta mikäli suurtyöttömyys pysyy vitsauksena, ei kunnian kukko laula hallitukselle. Välitilinpäätösten aika on kunnallis- ja eurovaaleissa ensi vuonna.