"Just äsken tuttu lähetti viestin, että olit sitten jonkun lehden mukaan laulamassa karaokea räkälässä Keravalla. Että hyvä meininki, kun käyt vielä tekemässä tällaisia kunnon suomalaisia tekoja", hämmästelee The Rasmuksen solisti Lauri Ylönen.
No, kai joku on tienannut tuollakin valheella pari sataa, hymähtää Ylönen ja sivuuttaa koko mitättömyyden. Mutta ehkä joskus vielä kuulemme tapahtuneesta, sillä negatiiviset asiat ja suomalainen mökötysmeininki ovat The Rasmuksen teksteistä vastaavan miehen mieleen.
"Sitä jää helpommin muistelemaan kaikkea ikävää. Jos sata ihmistä sanoo, että hyvä jätkät hyvä meininki, ja yksi sanoo, että teidän ei pitäisi edes elää, niin se jää aina päällimmäiseksi mieleen."
Mahtipontisuus
Tuoreella Hide From The Sun -levyllä The Rasmus piehtaroi tummissa ja synkän mahtipontisissa tunnelmissa. Samalla yhtye liittyy pitkään jonoon suomalaisia goottirockin kaupallistajia, jotka ovat muokanneet kohtalokkuudesta ja synkkyydestä listakelpoisia kevytversioita.
Silti Ylönen ei varsinaisesti kiljaise riemusta kuullessaan sanan gootti.
"Ihannoin kyllä sitä teatraalisuutta, fantasiaelementtiä, että ei me olla tästä maailmasta vaan tullaan jostain tuolta. Mahtipontisuutta on tarttunut myös klassisen musiikin opinnoista. Meidän sointukierroista löytyy klassisia vivahteita ja jopa kirkollista meininkiä. Pidätyksiä, hehkutusta, mahtipontisuutta", Ylönen innostuu.
Romanttisen suodattimen läpi seulotuissa melodioissaan ja teksteissään Ylönen tarjoaa oivan mahdollisuuden ja turvallisen tavan maksimoida kurjuus ja piehtaroida suloisenmakeassa itsesäälissä.
"Tulee itsekin harrastettua sellaista. Jos olen huonona, tykkään leikitellä sillä tilalla ja rupean pohdiskelemaan vähän enemmän kuin ehkä pitäisikään. Biisinkirjoitus on yksi hyvä keino prosessoida pahaa oloa", Ylönen myöntää.
Ruotsalainen mysteeri
The Rasmus on raivannut tiensä eurooppalaisen listapopin huipulle ruotsalaisen levy-yhtiön ja tuottajan tukemana, mutta sikäläinen media ei ole oikein yhtyeelle lämmennyt. Liekö kyse ruotsalaisten halusta puolustaa reviiriään Skandinavian musiikkijättinä, kun Aftonbladet murskasi arviossaan Hide from the Sunin ja viime vuonna Göteborgs-Posten kirjoitti keikkakritiikissään The Rasmuksen olevan "imbesilli yritys soittaa popahtavaa hardrockia".
"Mysteeri, miksi Ruotsi on ollut kovasti meitä vastaan. Levyt ovat myyneet kultaa ja kannattajia on paljon. Erityisesti siitä on närkästytty, että meitä on joskus kutsuttu Suomen Kentiksi. Ei kai olla kauhean trendikäs tai ajankohtainen heidän mielestään", Ylönen arvelee.
Uransa alun rockfunkista luopuneen The Rasmuksen musiikissa on sittemmin soinut voimakkaasti 1980-luku, stadionrockin kaiut yhtyeen soittajien nuoruuden vuosikymmeneltä.
The Rasmus on mukana isossa kuviossa, jossa kaikki tehdään harkiten ja toiminta on läpeensä suunnitelmallista. Silti spontaaniudella on yhä sijansa.
"Viime yönä kävi legendaariset, tuli biisi ja sanat unessa tosi selvästi. Elektropopkappale, jonka ensimmäisen lause meni että Kaikki on ihan hyvin / oon vain ollut väsynyt."