Kevät se on koleakin kevät. Onneksi iso osa mökkien, huviloiden ja kakkosasuntien omistajista katsoo kalenteria eikä lämpömittaria ja ajelee viikonlopuksi lomapaikkaansa, vaikka räntää vähän viskoisikin.
Mökkipaikkakunnilla vilske on taas perjantai-iltapäivisin moninkertainen talven hiljaisuuteen verrattuna. Lähikaupan tiskiin on lastattu lomavieraiden ostettavaksi vähän häävimpää pihvilihaa, kalakauppa käy torilla ja Alkon valikoimakin on laitettu kesäkuntoon.
Vielä jokunen vuosi sitten ajatusta kaksoiskuntalaisuudesta yritettiin pitää sinnikkäästi pinnalla. Verotuksen jakaminen vakituisen ja mökkipaikkakunnan kanssa kai koettiin kuitenkin lopulta liian vaikeaksi tai asia oli poliittisesti liian arka.
Yhdeksi kaksoiskuntalaisuuden ominaisuudeksi suunniteltiin äänioikeuden antamista kesäasukkaille. Vastaamatta jäi, saisiko henkilö itse päättää, antaisiko äänensä vakituiseen asuinkuntaansa vain mökkikuntaansa. Joissakin mökkikunnissa saatettiin jo nähdä pahaa unta siitä, miten poliittiset voimasuhteet muuttuisivat mökkiläisten vyöryessä uurnille.
Ihan pikkurahoista ei puhuta, kun ynnätään mökkiläisten liikuttelemia euroja. Puolelle miljoonalle vapaa-ajan asunnolle ostetaan ruokaa, rakennustavaraa ja palveluja sadoillamiljoonilla. Kun päälle lasketaan matkat ja muu mökkeilyyn liittyvä, saldo nousee yli seitsemän miljardin euron.
Ja jos ei omaa mökkiä ole, tuttavalla on. Puolet kotitalouksista vierailee jonkun mökillä joka vuosi. Taas liikkuu raha, lähes puoli miljardia euroa
Vapaa-ajan asuntojen kiinteistövero tuntuu rassaavan monen mökkiläisen mieltä. Jos tuntuu, että satasilleen ei saa mitään vastinetta, kannattaa ainakin miettiä, mihin mökkiläisellä on oikeus lomailukunnassaan.
Mökkiläiset voivat olla isäntäkunnalle muutakin kuin kiinteistöveron maksajia ja lähikaupan kesäasiakkaita. Mökkiläistoimi-kunnat ovat oiva keino antaa kesäasukkaiden äänelle kuuluvuutta.
Kakkos- ja joskus jopa kol-mosasunnoilla vietetyn ajan kesto lisääntyy koko ajan. Nyt mökeillä viihdytään keskimäärin kolmisen kuukautta vuodesta.
Talven mittaan keskusteltiin mökillä asumisen pelisäännöistä. Se lienee tullut selväksi, ettei mökillä vietettyä aikaa ole rajattu millään tavoin. Hyvä niin.
Toinen juttu on kirjojen muuttaminen mökille. Kun mökkiläinen muuttuu kunnan vakituiseksi asukkaaksi, hänen oikeutensa lisääntyvät.
Kunnissa ollaan hieman puun ja kuoren välissä. Uusia asukkaita ja veronmaksajia tarvitaan, muttei minne tahansa. Jos muuttoaalto suosituille mökkirannoille kasvaisi kovin, kunta voisi joutua kohta järjestämään uusia koulukyytejä, korjaamaan teitä ja rakentamaan kunnallistekniikkaa.
Kesäkuntalaisista löytyy aktiivisuutta, mutta lomalaisia ei saa ahdistella. Osa ei kaipaa mökille saavuttuaan yhteisiin rientoihin osallistumista ja kehittämispalavereja, vaan lepoa ja rauhaa.
Kakkosasukkaille voidaan kuitenkin tyrkyttämättä tarjota mahdollisuus vaikuttaa. Mökkiläistoimikuntien yleistyessä seuraava askel voisi olla aloiteoikeuden antaminen kunnan asioissa myös kesäkuntalaisille.
Eikä kaikkea tarvitse säätää lailla. Kunnissa voidaan lisätä vuoropuhelua mökkiläisten kanssa ja ottaa heidän toiveensa huomioon. Ja kun rahastetaan, rahalle on annettava myös vastinetta.
Mökkiläiset voivat tuoda lomakuntaansa tuoreita ideoita ja osaamista yrittämiseen, kulttuuriin sekä harrastuksiin.
Suhteiden hoito kakkosasukkaisiin on kunnille tärkeää siksikin, että kesämökeillä on menossa suuri sukupolvenvaihdos.
Nuoret ja keski-ikäiset vaativat yhä enemmän laatua paitsi lomapaikaltaan, myös lomakunnan palveluilta. Kakkosasukkaista kannattaa pitää kiinni.
Kolumni