Tilastokeskuksen tuoreimpien lukemien mukaan Suomessa on 485 000 kesämökkiä. Niillä viettää lomia ja viikonloppuja jopa kaksi miljoonaa ihmistä.
Nämä ihmiset käyttävät mökkikuntiensa julkisia palveluja ja ovat kunnille sen takia taloudellinen rasite. Heidän takiaan täytyy esimerkiksi teitä pitää kunnossa, he kuormittavat usein viemäriverkkoa ja kaatopaikkaa, ja kirveellä jalkaansa kalauttanut mökkiläinen tuodaan paikalliseen terveyskeskukseen.
Mökkiläisten tuoma taloudellinen rasite ei ole suuri, mutta se on kasvussa jo siksi, että yhä useampi suomalainen asuu mökillään käytännössä ympärivuotisesti.
Mökkiläiset myös tuovat kuntaan rahaa. He käyvät kaupassa, syömässä, ostavat puutavaraa, käyttävät paikallisia ammattimiehiä tai -naisia.
Niin ikään kesäasukkaat maksavat kiinteistöveroa ja esimerkiksi jätevesimaksuja. He ovat kunnalle usein suurempi tulo- kuin menoerä.
Monissa vilkkaissa mökkikunnissa katse on suunnattu yhtä tiiviimmin etenkin niihin mökkiläisiin, jotka ovat mökeillään enemmän kuin vakituisessa asunnossa. Esiin on jälleen nostettu ajatus kaksoiskuntalaisuudesta. Siinä kansalainen olisi yhtä aikaa kahden kunnan asukas.
Ajatus tuntuu äkkikuulemalta oikeudenmukaiselta ja kätevältä. Myös Kalevan ja viiden muun maakuntalehden tuoreessa mielipidemittauksessa kaksoiskuntalaisuus saa laajan kannatuksen. Lähes puolet kannattaa sitä. Tulosta voi pitää jopa yllätyksenä. Se kertonee kansalaisten halusta tukea mökkikuntia, jotka ovat usein heidän entisiä kotikuntiaan.
Kaksoiskuntalaisuuden toteutukseen liittyy kuitenkin useita käytännön ongelmia.
Harva kansalainen on valmis siihen, että kaksoiskuntalaisuus lisäisi häneltä perittäviä veroja. Jos mökkikunnan halutaan saavan osan kesäasukkaan kunnallisveroista, veropotti pitäisi siis jotenkin jakaa.
Sekä kunnille että kansalaiselle oikeudenmukaista järjestelmää ei ole helppo rakentaa. Miten esimerkiksi mökkikuntaan maksettavien verojen osuus määriteltäisiin? Pitäisikö kaksoiskuntalaisuus myöntää jo pelkän laajan omistuksen perusteella vai pitääkö vaatia myös oleskelua paikkakunnalla.
Vaikka moni mökkiasukas olisikin innokas vaikuttamaan vapaa-aikojensa kotikunnan asioihin, toinen asia on, ovatko paikalliset asukkaat yhtä innokkaita antamaan tulijoille vaikuttamisen mahdollisuuden. Ja kuinka oikeudenmukaista olisi se, jos jotkut kansalaiset pystyisivät äänestämään kahdella paikkakunnalla?
Vaikeudet eivät merkitse sitä, etteikö erilaisia ehdotuksia voisi rakentaa. Tähtäyspisteenä tulee kuitenkin olla se, etteivät mallit ole viranomaisten tai kansalaisten kannalta ylivoimaisen työläitä. Omat kustannuksensakin uudenlaisen järjestelmän pyörittämisessä nimittäin olisi.
Sekin kannattaa muistaa, että kuntien välillä tasataan tuloja jo. Verotulojen tasausjärjestelmän ansiosta nykyisistä kunnista noin 70 on maksajina ja noin 280 kuntaa saa.