Suomessa asuu sananmukaisesti noin 24 000 rikoksentekijää. He ovat suurimmaksi osaksi kunnollisia ja ahkeria ihmisiä, jotka pitävät huolen tienoostaan tekemällä lumityöt ja asioimalla kuntakeskuksen lähikaupoissa. Samalla kuitenkin täyttyy rangaistavan rikoksen tunnusmerkistö.
Kuntaliiton viime lokakuussa tekemän selvityksen mukaan runsaat 20 000 suomalaista asuu ympärivuotisesti mökeillään ja syyllistyy sillä tavoin laittomaan tekoon. Vapaa-ajan asunnoksi kaavoitetulla mökillä ei saa asua vakituisesti.
Laintulkinnasta on olemassa painavin mahdollinen näkemys. Korkein hallinto-oikeus KHO on linjannut, että omistamallaan tontilla ei ole oikeutta asua, mikäli se on vastoin maankäyttö- ja rakennuslakia. Vapaa-ajan asunnosta on poistuttava tietyksi aikaa vuoden kuluessa tai muutettava kesämökin käyttötarkoitusta, joka voikin olla erilaisine poikkeuslupineen ja kaavamuutoksineen melkoinen savotta.
Ympärivuotinenmökkiasuminen on suosittua, sillä monet vapaa-ajan asunnot on nykyisin rakennettu myös talvikäyttöön. Silti asuminen asettaa suomalaiset eriarvoiseen asemaan paikasta riippuen. Laittoman asumisen valvonta kuuluu kunnille, jotka seuraavat mökkialueita vaihtelevasti, omien mieltymystensä mukaan.
Monet kunnat vastustavat mökkiasumista, koska siitä voi koitua lakisääteisiä lisäkuluja esimerkiksi teiden kunnossapidosta. Toiset kunnat taas ottavat mielellään vastaan uusia veronmaksajia.
Viranomaisten suhtautuminen kesämökkiasumiseen täytyy yhtenäistää. Suomalaisille on taattu vapaa liikkuvuus ja oikeus asua, missä haluaa. Se on myös yksi EU:n peruspilareita.
Pääkirjoitus