Keskustan valtuustoryhmän menettely Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajaehdokasta valittaessa hämmentää. Valtuustoryhmä äänesti tehtävään yllättäen Juha Huikarin eikä Riikka Moilasta.
Periaatteessa valtuutetut ovat samanarvoisia, mutta paikkoja jaettaessa korostuu pätevyyden ja osaamisen ohella vaaleissa saatu kannatus. Valtuutettujen pitäisi kunnioittaa äänestäjien tahtoa. Nyt peli ei näytä reilulta.
Kaupunginvaltuuston nykyinen puheenjohtaja Riikka Moilanen oli keskustan ääniharavia Oulussa. Hän jäi vain yhden äänen päähän eniten ääniä saaneesta kansanedustaja Mirja Vehkaperästä.
Valtuustoryhmän puheenjohtaja, yliopisto-opettaja Juha Huikari sai alle puolet Riikka Moilasen saamista äänistä.
Yrittäjänä toimiva ex-kansanedustaja Moilanen lupautui ehdokkaaksi, kun Huikari pyysi. Myös Huikari halusi mittauttaa oman kannatuksensa.
Valinnoista jää outo jälkimaku, jos valtuustoryhmien sisällä ei arvosteta äänestäjien mielipidettä. Silloin ruvetaan etsimään muita motiiveja. Onko jokin erityinen syy, että vahvan poliittisen mandaatin vaaleissa saanut nainen ei kelpaa nykyiselle keskustaryhmälle?
Vaarana on, että usko demokratian toteutumiseen rapautuu, jos päättäjät toimivat toisin kuin mitä kansa on äänestänyt. Keskustalla on varoittavana esimerkkinä vihreiden toiminta edellisellä valtuustokaudella.
Äänestäjien suosiossa ollut Leena Kuha ei päässyt kaupunginhallitukseen ja syksyn kuntavaaleissa hänet pudotettiin ehdokaslistalta. Kuhan kohtelu on herättänyt laaja ihmetystä ja vaikutti osaltaan vihreiden heikkoon menestykseen kuntavaaleissa.