Oululaisilla on tänään hyvä syy hymyillä. Oulu täyttää komeat 400 vuotta, ja valtuusto pitää juhlaistunnon, josta tulee lahja kaupunkilaisille.
Oululla on syntymäpäivänään maltillinen profiili. Kaupunki ei juhli mahtipontisesti neljää vuosisataansa, kuten esimerkiksi Pietari teki täyttäessään 300 vuotta. Se, mikä sopii suurvallan entiselle keisarilliselle pääkaupungille, olisi ylimitoitettua tasavallan kuudenneksi suurimmassa kaupungissa. Muutenkin varsinainen kaupunkilaisten juhlaviikko on vasta elokuun lopussa.
Juhlapäivä tarjoaa oululaisille hyvän syyn pysähtyä tutkailemaan historiaansa ja pohtimaan olemustaan. Tunne itsesi, se on kaiken elämänviisauden alku, Sokrates totesi noin 2400 vuotta sitten. Eikä haittaa, vaikka oululaiset vähän röyhistäisivät rintaansakin tänään. Oulu on nimittäin kaupunkina kiistatta moderni menestystarina, arvioitiinpa sitä mistä näkökulmasta hyvänsä.
Oulun menestys ja arvostettu asema, jota kadehditaankin joskus, ei ole tullut ilmaiseksi. Se perustuu siihen, mitä kaupungissa on tehty niiden reunaehtojen puitteissa, mitkä sille on asetettu vuoroin Tukholmasta, Pietarista ja Helsingistä - sekä viime vuosina myös Brysselistä. Oulu saanut vetoapua, pääomia ja aluepoliittista tukea noista metropoleista, mutta ilman oululaisten omaa panosta sekä vahvaa halua kehittyä kaupunki voisi olla tänään paljon vaatimattomampi ja vähemmän kansainvälinen paikka.
Yliopiston perustaminen 1950-luvun lopulla oli ratkaiseva käänne uuden Oulun kehityksessä. Yliopisto tuli Ouluun aluepoliittisin perustein, mutta ei ilman oululaisten vaikutusta. He kävivät raivokkaan taistelun sen puolesta ja voittivat. Yliopisto on mahdollistanut Oulun kehittämisen osaamisen ja tiedon varassa, ja viime vuosien huipputuote, korkean teknologian teollisuus, on taas syntynyt yliopiston luoman perustan päälle. Savupiipputeollisuuteen perustuva elinkeinostrategia ei olisi kantanut Oulua pitkälle.
Oulun kaupunki perustettiin 1605 silloisen suurvallan Ruotsi-Suomen turvallisuuspoliittisten intressien vuoksi. Pienestä jokisuun kylästä Pohjan perukoilla on kasvanut ja kehittynyt vuosisatojen aikana kansallisesti merkittävä, elinvoimainen ja moderni kaupunki, joka tunnetaan myös muualla. Esimerkiksi puolalainen senaattori Zygmunt Cybulski totesi torstaina parlamentaarikkojen kokouksessa yliopistolla, että "Oulu on maailmankuulu tietoon perustuvan taloutensa vuoksi".
Kun Oulu täytti 350 vuotta, kaupungissa oli 44 000 asukasta. Tänään heitä on jo 127 000, noin kolme kertaa enemmän. Kärjistäen voi sanoa, että Oulu on kehittynyt viidessä vuosikymmenessä nopeammin kuin edeltävän historiansa aikana. Kaikki eivät ole kuitenkaan päässeet osallisiksi hyvinvoinnista: kaupungin työttömyys on yhä luvattoman korkea.
Menestyksen kääntöpuoli on myös se, että Oulun vetovoima on tyhjentänyt maaseutua ja koko Pohjois-Suomea. Mutta ellei Oulu olisi imenyt väkeä ja houkutellut investointeja, muutto olisi suuntautunut muualle. Nyt Oulun menestys säteilee koko Pohjois-Suomeen.
Oululaiset eivät voi kuitenkaan jäädä tyytyväisinä ihmettään ihastelemaan. Tähänastinen menestys ei takaa hyvinvointi- ja kulttuuripalveluja huomenna. Pitäisi löytää uusia viisasten kiviä, jotta kaupunki ei jäisi polkemaan paikalleen.
Uusia suuria strategisia kehityslinjoja on ainakin kaksi. Oulun on toimittava määrätietoisesti yhdessä Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän kanssa. Globaalissa maailmassa ei pärjää yksin, joten on järkevää hakea aktiivisesti kumppaneita yli rajojen, kuten Oulun suomalais-venäläisessä talousseminaarissa tehtiin. Barentsin alue on koko Pohjois-Suomelle suuri mahdollisuus.
Toiseksi pitäisi tunnustaa, että kuntarajat ovat nykymaailmassa keinotekoisia tehokkaan toiminnan esteitä. Kunnat kilpailevat suotta keskenään ja heittävät kapuloita toistensa rattaisiin. Oulun alueella asuu yli 200 000 ihmistä, kuntarajojen sisään viipaloituna. Koko potentiaali pitää valjastaa yhteiseen käyttöön.