Uusi Oulu on saanut uuden brändin.
Sana brändi johdetaan englannin sanasta brand, joka tarkoittaa tässä tapauksessa kaupungin julkikuvaa, se herättämiä mielleyhtymiä, mainetta ja sen sellaista.
Joku voisi nillittää, että pakkoko sitä kaupungin brändiä on jatkuvasti mulkata, eihän edellisestä brändikäsikirjastakaan ole vielä musteet kuivuneet.
Mutta Uusi Oulu on uusi, ja brändin miettiminen ja kirkastaminen kuuluvat asiaan.
Kaleva.fi-verkkolehdessä julkaistu brändiuutinen kirvoitti parissa päivässä noin 200 lukijakommenttia. Kun pääministeri Jyrki Katainen samaan aikaan moitti suomalaisia negatiivisiksi, kommentit olivat linjassa Kataisen parahduksen kanssa.
Siinä palautteen antajat kyllä olivat oikeassa, että brändinrakentajilla lähti verbaalinen vauhti vanttuusta, kun Oulusta tehtiin Skandinavian pohjoinen pääkaupunki. Oulu kun ei kuulu Skandinavian niemimaahan ensinkään, se kuuluu Fennoskandiaan.
Ei brändiohjeistusta tietenkään yleiseksi elämänohjeeksi ole tarkoitettu, mutta muutama kohta siinä saattaa virittää hämmentyneen hymynkareen tavallisen taaplaajan suupieliin.
”Oulun arvoista on johdettu brändiattribuutit ja -värit ja niiden käyttöohjeistus.”
Niinpä purppuran sävy, aniliininpunainen magenta tai violetti kertovat Oulun älykkyydestä. Oranssi viestii rohkeutta, sininen kertoo reiluudesta ja vihreä vastuullisuudesta.
Niin kai se on, jos niin kerran sanotaan. Mutta selittää pitää, ennen kuin värien sisältämät viestit aukeavat.
Oululla on myös uusi logo, graafinen tunniste tai merkki, jota voi käyttää Oulun logon rinnalla.
Se on ”johdettu o-kirjaimesta ja karttasovellusten karttaneulasta. Graafinen tunniste personoi eri materiaalit ja esineet Oululle kuuluviksi. Tunnisteen sisällä oleva grafiikka on johdettu o-kirjaimesta taivuttamalla o-kirjain Möbiuksen nauhaksi, jota on sitten muokattu Oulun dataan perustuvalla algoritmilla.”
Nyt piti googlettaa.
Möbiuksen nauha on kuulemma topologinen kappale, jolla on ainoastaan yksi pinta ja yksi reuna. Nauhan voi helposti tehdä itsekin, kun ottaa paperinauhan, kiertää sitä yhden kierroksen ja liittää päät yhteen.
Kun kuvan Möbiuksen nauhasta näkee, sen muodon kyllä oivaltaa. Ovelan näköinen nauhaluikerohan se on.
”Oulun dataan perustuva algoritmi” on Möbiusta hankalampi rasti.
Algoritmi on matematiikkaa ja määritelmän mukaan yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan; jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma. No niin, antaapa tuon algoritmin näin lyhyellä matikalla olla.
Mutta kyllä vähän suupielessä meinaa nytkähtää, kun kaupunginhallituksen pöytäkirjassa kerrotaan, että ”yleinen Oulun graafisen tunnisteen sisältögrafiikka perustuu oululaisten keski-ikään ja asukaslukuun”.
On brändikirjassa selkeämpääkin sanaa. Siinä kerrotaan, miten oululaisen tulee käyttää ääntään ja sen sävyä.
”Oululainen haluaa päästä lähelle kuulijaa ja muodostaa tähän luontevan suhteen. Siksi me vältämme jatkossa muodollista kieltä, jolla mahdollisesti karkottaisimme tai tylsistyttäisimme kuulijan. Emme esitä olevamme mitään, mitä emme ole.”
Nyt alkaa hymy väkisinkin karehtia suupielissä. Melkoisesti muuttuvat oululaisten porinat, jos tuohon päästään.
Ja vielä: ”Oululaiset puhuttelevat yleisöään ymmärrettävästi, ystävällisesti, innostavasti ja aidon rennosti. He puhuvat kullekin kohderyhmälle sopivalla tavalla, silti aina oululaisen persoonan mukaisesti. Oululaisen äänensävy on aina luonteva ja luotettava, henkilökohtainen, innostava ja fiksusti ylpeä.
Meinaa naurattaa. Ei pilkallisesti, vaan iloisen… epäuskoisesti.