Oulun Automuseon pihamaalla mobilistien vuotuisilla rompemarkkinoilla ei näy kypäräpäisiä ja nahkapukuisia pärinäpoikia. Tyypillisin on 40:n hujakoilla oleva mies, paksulla lompakolla. Perheitä näkyy paljon ja kaikilla yhteinen intressi: vanhan kunnostamiseen haetaan tarvittavia osia.
"Romua, varmaankin jousia", tuumaa Yliolhavasta lauantaina antiikkiostoksille lähtenyt Seija Alasiurua huvittuneena. Nurmikolla lepää muovisuojan päällä tuhansia eri mallisia ja kokoisia rautakiekuroita. Näkymä voisi hyvinkin olla nykytaiteen näyttelystä.
Maatasossa kyykkii kaksi miestä, ja molemmilla on yllään Volkswagenin paidat.
"Etsimme pisteosia", miehet tuumaavat kuin yhdestä suusta. Pisteosa tarkoittaa sitä, että oma osa moottorivehkeestä on huono ja tilalle tarvitaan uusi. Eli pisteosa voi olla vaikka polttoainemittari, tai vaihdekeppi, mikä tahansa.
Tero Kilpeläisen bussimallinen volkkari odottaa kotitallissaan uusia osia tuliaisiksi. "Näissä ei ole tuoteselostetta. Pitää itse tietää mitä hakee", kertoo kiiminkiläinen Jukka Sorvisto markkinoiden perimmäisestä ideasta. Miehet paljastavat, että pussilliset rompetta on jo viety talteen, muun muassa jarrupaloja ja ikkunanavaustinksi.
"Parasta tapahtumassa on tavata samanhenkisiä kavereita ja vaihtaa yhteystietoja, saada kontakteja ja arvokkaita tietoja kenellä on osia", sanoo alan mies, markkinaisäntä Jorma Vesala Oulun seudun mobilistit -yhdistyksestä.
Suurin osa asiakkaista hakeekin osia entisöitäviin mopoihin ja autoihin. Vanhalle ei Vesalan mielestä ole ikärajaa, siihen pätee sama kuin ihmiseen, minkä kukin tuntee vanhaksi.
Hänelläkin on mielessään puutelista: ainakin Neckarin keulamerkki ja Java-moottoripyörän sivupellit.
"Valkosivurenkaat jo ostin 1960-luvun Husqvarna-mopoon", Vesala paljastaa.
Oulun automuseossa pidettävät rompemarkkinat on kasvanut reilun kymmenen vuoden aikana alan Pohjois-Suomen suurimmaksi tapahtumaksi. Kahden päivän tapahtumalle odotetaan 2 000 kävijää.