Suomen antidopingtoimikunta ADT teki viime vuonna ennätysmäärän dopingtestejä Suomessa, ja ensi kertaa testimäärä meni yli 3 000:n. Määrää selittävät elokuiset yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut, joissa tehtiin 884 dopingtestiä.
- MM-kilpailut oli suurin urakka, missä ADT on ollut mukana, ADT:n testauspäällikkö Katja Huotari kommentoi tyytyväisenä siitä, että pieni organisaatio suoriutui isosta urakasta.
Suomalaiset saivat MM-kisojen testaustoiminnasta kiitosta Maailman antidopingneuvoston Wadan testaajilta.
Yleensä Suomessa tehdään vuosittain reilut 2 000 dopingtestiä. Määrä vaihtelee vuosittain Suomessa järjestettävien arvokisojen mukaan. Vuoden 2005 kokonaismäärä oli 3 063 testiä.
Kansallisesti ADT teki viime vuoden aikana 1 775 testiä kilpailuissa ja niiden ulkopuolella. Testattavina oli suomalaisten lisäksi Suomessa kilpailleita ja harjoitelleita ulkomaalaisurheilijoita. Testejä tehtiin myös ulkomailla harjoitelleille suomalaisille.
Testatuimpia lajeja olivat perinteiset hiihtourheilu, yleisurheilu ja jääkiekko, joissa kaikissa tehtiin viime vuoden aikana yli 200 testiä. Kaikkiaan testattavana oli urheilijoita yli 70 lajista.
Kotimaisten testien ja MM-yleisurheilun testien lisäksi ADT teki Wadan ja kansainvälisten lajiliittojen pyynnöstä 404 testiä.
Dopingrikkomuksia oli viime vuonna kymmenen. Niistä neljä kohdistui voimanostoon, kaksi amerikkalaiseen jalkapalloon sekä yksi lentopalloon, moottoriurheiluun, painonnostoon ja salibandyyn.
Testikulut nousussa
Testaaminen vaatii aiempaa enemmän rahaa, sillä analyysikulut ovat nousseet. Kustannuksia kasvattavat lisäksi uusien testimenetelmien kehittäminen ja Wadan ohjeisiin perustuva dopingvalvonnan hallinnon kasvaminen.
- Me toimimme täysin valtion rahoituksen turvin. Resurssit riittävät siihen, mihin ne riittävät. Pystymme tekemään laadukasta työtä, Huotari korostaa.
Yleisurheilun MM-kisatestaamisen kulut eivät menneet ADT:n pussista, vaan arvokisatestaamisen kulut maksaa aina kisajärjestäjä tai kansainvälinen lajiliitto.
Jatkossa testaamista kohdennetaan aiempaa enemmän.
- Kansainvälisesti suuntaus on sellainen, että urheilijoiden riskiryhmiä kartoitetaan aiempaa enemmän, jolloin testejä voi kohdentaa paremmin näiden riskiryhmien sisällä. Sama suuntaus näkyy myös Suomessa, Huotari sanoo.
Kilpailuiden ulkopuolista testausta helpottaa urheilijoiden olinpaikkatietojärjestelmä. Koska urheilijat joutuvat päivittämään olinpaikkansa, heidät on aiempaa helpompi testata yllättäen.