Ei tavata torilla, eikä poika kierrä ympäri Suomea. Hallitseva maailmanmestari on syösty valtaistuimeltaan.
On aika astua uuden mestarin aikakauteen.
Leijonien lopullisen kisailmeen määrittelee sunnuntai-iltapäivän pronssiottelu, jossa riittää kiihoketta, mutta samalla siihen voi liittää väljähtyneen sivumaun.
Pronssimitalin aliarvioiminen on helppoa ja luonnollista ennen ottelua, mutta kun taistelu on tauonnut, palkintokorokkeen ja neljännen sijan välille repeää ammottava kuilu.
Vaikka suuren rapakon takana joukkuepeleissä ei noteerata himmeintä mitalia lainkaan, Euroopassa kulttuuri on toinen.
Kirkkaita arvokisapronsseja on ropissut vuosien varrella siellä sun täällä. Kirkkain kaikista lienee Naganon olympiapronssi 1998, jolloin Suomi nujersi Kanadan 2–1 ja päätti legendaarisen Wayne Gretzkyn kansainvälisen ura karuun tappioon.
Pietarissa 2000 Suomi kokosi itsensä hienosti ja löi värikkäiden kisaviikkojen jälkeen pronssipelissä Kanadan 2–1. Maalissa torjui Leijonien nykyinen maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen, joka ennen viimeistä päivää ollut pelannut otteluakaan.
Tätä taustaa vasten Leijonien maalilla voi sunnuntaina torjua yllätysnimi. Pelaako Suomen maalissa venäläistulituksessa täysin murentunut Petri Vehanen vai vetääkö päävalmentaja Jukka Jalonen hatustaan kanin, jonka nimi on Karri Rämö?
Riiassa 2006 Suomi voitti pronssiottelussa Kanadan 5–0. Konkarit ottivat mitalijuhlan hillitysti, kun taas noviisit hihkuivat intoaan.
Nyt Suomella on tosin vain neljä MM-kisojen keltanokkaa, ja peräti 16 pelaajalla on taskussaan jo jonkin värinen MM-mitali – näistä useimmilla se on kultainen.
Silti voisi kuvitella, että Leijonat panevat likoon kaikkensa. Ja pronssi on mitali, jonka joukkue ansaitsee. Venäjä on kiistatta turnauksen ykkönen, eikä se ole hävinnyt otteluakaan. Leijonien suurimmat kauneusvirheet löytyvät tappioista Kanadalle, USA:lle ja Venäjälle.
Leijonien pronssille löytyy vahva tilastollinen tuki. Mikko Koivu on pelannut uransa aikana junioriturnaukset mukaan lukien kymmenessä arvoturnauksessa, ja mukaan on aina tarttunut mitali. Ei ole mitään syytä, etteikö putki kasvaisi 11:een.
Suomeakin suuremmista asioista sunnuntaina pelaa Slovakia, joka sensaatiomaisella tavalla on raivannut tieltään sekä Kanadan että Tshekin.
Maan itsenäisyydestä on kulunut 20 vuotta, ainoasta MM-kullasta kymmenen vuotta, ja jos jääkiekkoilun jumalattaret ovat kallellaan tasalukuihin, Slovakia on taas mestari.
Koska jääkiekossa on aina mukana ripaus taikauskoa, päävalmentaja Vladimir Vujtekin sininen paitaa saa edelleen odottaa pesukoneen pyörimistä. Vujtek sonnustautuu sunnuntaina peliin samassa paidassa, jossa on edelleen kahden viikon takaiset kuonat.
Tuon ajan Slovakia on kulkenut paraatimarssia. Kolmetoista päivää – seitsemäs voittoa. Kahdeksas peräkkäinen on tyrkyllä tänään.
Kolumni