Nostalgiaa tihkui ovista ja ikkunoista, kun vanhat herrat astuivat torstaina näyttämölle Areenan edustalla sijaitsevan Hockey Hall of Famen telttaravintolassa. Joillakin selkä on mennyt jo hieman kumaraan, tukka lähtenyt tai vähintään harventunut, mutta karisma ei ollut kadonnut minnekään.
Siinä se on – vuoden 1974 koti-MM-kisojen ykkösketju ilman Esa ”Villen isä” Peltosta, jota harvemmin näkee ja kuulee julkisuudessa.
Mutta paikalla ovat Juha Rantasila, Heikki Riihiranta, Veli-Pekka Ketola ja Juhani Tamminen, jotka tarttuivat vuorotellen mikrofoniin ja antoivat läpän lentää.
Kvartetin viesti on selvä. Se oli sen aikakauden ehdottomasti kovin leijonajoukkue, joka melkein saavutti MM-pronssia, mutta jäi virallisesti neljänneksi. Pronssin vei maalivahti Stig Wetzellin doping-käry efedriinistä, mikä käänsi Suomen 5–2-voiton 0–5-tappioksi ottelussa Tshekkoslovakiaa vastaan.
Vanhat herrat korostivat Wetzellin syyttömyyttä ja osoittivat nuolensa joukkueen lääkärikunnan piikkiin.
Leijonalegendoja kuunnellessa tuli mieleen, että mitä jos kohtalo olisikin päättänyt toisin. Jos Wetzellille ei olisikaan syötetty laittomia piristeitä tai jos näyteputki olisi kadonnut jonnekin ja löytynyt sitten puhtaana?
Mitä jos Suomi todellakin olisi saanut kaikkien aikojen ensimmäisen MM-kisamitalin jo 1974 – 14 vuotta ennen Calgaryn historiallista olympiahopeaa ja 18 vuotta ennen ensimmäistä MM-kisamitalia Prahassa 1992?
Ensinnäkin vuoden 1974 MM-kisajoukkue olisi noussut todellisten legendojen joukkoon ilman minkäänlaista säröä. Ja toiseksi: Suomi olisi jo 1970- ja 1980-luvuilla alkanut napsia arvokisamitaleita, koska putki oli saatu jo auki, eikä ahdistava menneisyys olisi enää kalvanut kiekkolähettiläidemme psyykettä ja alitajuntaa.
Menetetty MM-pronssi vuodelta 1974 kuuluu 36 vuoden jälkeen edelleen suuriin suomalaisiin tarinoihin. Yhä kiehtova ja salaperäinen.
Vaikka suuri yleisö ei pidäkään tuota leijonajoukkuetta mitalijoukkueena, herrat itse tuntevat sisimmissään, että he olivat sen turnauksen kolmanneksi kolmanneksi paras joukkue. Sen on myös Suomen jääkiekkoliitto tunnustanut.
Kun MM-kisat olivat ohi, Ketola ja Rantasila marssivat Jääkiekkoliittoon ja vaativat koko joukkueelle pronssista kuuluvat bonukset.
Liitto maksoi, mutta ilman uhkailuja se ei heltynyt. Ketola ja Rantasila nimittäin uhkasivat lopettaa uransa, jos bonusrahaa ei tipu.
Yhden kauneusvirheen episodi kuitenkin jätti. Bonuksen saivat kaikki muut paitsi muuan maalivahti Stig Wetzell.
Mutta jotta mittasuhteet osuisivat oikeisiin lokeroihin, bonukset ovat isossa kuvassa pieni murunen. Nyt on aika kunnioittaa yhden kaikkien aikojen parhaimman leijonapuolustajan Pekka Marjamäen muistoa. Hänkin kuului MM-kisajoukkueeseen 1974. Legenda legendojen joukossa. Nyt ikuisilla jääkentillä lepäämässä.
Kolumni